Esimerkki epärealismista.

Katselen tässä Euroviisujen Suomen esikarsinnan uusintaa. Ninja Sarasalo on aika mystinen tyyppi.

Olen huomannut ennenkin, että Ninja ajattelee osaavansa englantia loistavan hyvin. Trendikästä neljättä kotimaista on nimittäin ihan pakko väkisin ympätä joka toiseen lauseeseen. Olisihan tuon voinut kuvitella osaavankin ulkomaan mallivuosien jälkeen. Vaan yllätys! Tyttö ääntää kuin keskivertolukiolainen, eivätkä artikkelit ja prepositiotkaan putoile paikoilleen kovin luontevasti.

Missä ei sinänsä olisi mitään halveksuttavaa. Ei kaikkien tarvitse ääntää natiivitasoisesti, jos kielellä tulee toimeen oman elämän vaatimalla tavalla. Mutta tuo korvia särkevä, tahallinen finglishin käyttö ja selittämätön ylimielisyys tekevät Ninjan kuuntelusta itkettävän ihanaa.

Lisäksi tyttö tietenkin luulee osaavansa laulaa ihan pikkuisen paremmin kuin osaa. Mutta minun korvassani tuo englannin ääntämys on jotain paljon kamalampaa.

Parhaat muuten pääsivät tästä karsinnasta jatkoon. Ninjalla nyt ei ole mitään asiaa jatkoon laulutaidon puutteen vuoksi. (Itse biisi tosin on ihan hauska.) Jippu on mielestäni väärässä kisassa. Kristianilla sen sijaan oli ihan nätti balladi ja äänessä kauniin karhea väri. Ja Mikael Konttisen panin merkille jo Linnan juhlissa: tuo mies osaa laulaa. (Kuvittelin heti musikaalilavoille... vaikkapa loistava Eljoras Les Misiin.) Olisipa kappale vain tarttuvampi.

Kumpikaan näistä jatkobiiseistä ei kylläkään riitä voittoon. Eikä yksikään karsinnassa toistaiseksi kuulluista. Ehkä tuo Kristian saisi ääneni neljästä finalistista. Mutta tasaista on. Täysosumaa ei näy. Kari Tapion biisi on aika hyvä, mutta Kari ei ole ihan tarpeeksi vahva laulaja. Jos Mikael Konttinen vetäisi Kari Tapion biisin... Joo, se olisi paras toistaiseksi.

On muuten kivempi katsoa nämä vasta uusintana. Ei tartte liikaa jännittää tai turhautua.