Yritän taas kerran pitää matkapäiväkirjaa. Tällä kertaa ei ole tietokonetta mukana, joten voi olla, että koko höskä menee nettiin vasta kotona Suomessa. Viimekertaistakin päiväkirjaa on kuitenkin jälkeenpäin ollut niin kiva lukea ja se on vienyt minut niin elävästi takaisin matkatunnelmiin, että olen päättänyt ottaa kirjoittamisen tavaksi.
Tulimme Lontooseen Einin kanssa myöhään eilen illalla. Ryanair, TMP-STN. Tampereen terminaalissa oli yhtä kaaosta, kun sieltä lähti poikkeuksellisesti samaan aikaan kaksi konetta. Resurssit eivät selvästikään riitä siihen. Paikka oli sitten täynnä käsittämättömän vihaisia ihmisiä. No, pitäisi tajuta, millaisella lentoyhtiöllä on matkustamassa. Minä tajusin enkä ollut vihainen.
En tiedä, valitsisinko Ryanairia, jos se ei lentäisi suoraan Tampereelta. Mutta koska helppo matka kentälle kompensoi muita vaikeuksia, valinta on itsestään selvä. Eivätkä ongelmat ole olleet isoja.
Selvisimme hotellille ensin Stansted Express -junalla, sitten vihoviimeisellä metrolla. Helvetilliset nuo Ryanairin lentoajat kyllä ovat. Hotelli sijaitsee Marble Archin kulmassa. Kävelymatkan päässä monista nähtävyyksistä, mutta onhan Oxford Streetiä hieman ärsyttävää ravata edestakaisin.
Tänään kävelimme ahkerasti. Koko matkan Marble Archilta St. Paul'sille. Katedraaliin pääsee sunnuntaisin ilmaiseksi, kuten viime matkalla opin. Kävely kesti yli tunnin. Nyt Einikin on nähnyt St Paul'sin. Sanoi pitävänsä enemmän goottikirkoista. Minä pidän näistä roomalaistyylisistä enemmän.
St. Paul'silta ylitimme Millennium Bridgen ja kävimme katsomassa Shakespeare's Globea. Katsoimme ulkopuolelta ja kävimme kaupassa. Esityksiä ei talvella ole ja kierros olisi maksanut yli 10€. Eini sanoi tulevansa mieluummin esitykseen joku kerta. Oli yllättävän innokas. Joten hän varmaan tulee joku kerta kesällä mukaan. Siellähän se teatteri pysyy.
Sitten ikävämpi kääne. Eini on saanut joko mahataudin tai ruokamyrkytyksen. Hän oksensi kahvilan vessassa ja sitten vielä Strandilla (iso katu West Endistä etelään). Kurjaa! Kävimme ostamassa lääkkeitä ja Eini päätti vielä yrittää tulla National Galleryyn, mutta ei siitä sitten mitään tullut. Hän pelkäsi liikaa, että tulee taas paha olo. Eini lähti hotellille ja minä jäin kiertelemään.
Suuntasin covent Gardeniin, minne muuallekaan? Siellä oli jouluista ja yhtä taitavia esiintyjiä kuin aina. Ah. Viihdyn kyllä omillani Lontoossa. Mutta en ahdistunut päivällä Eininkään kanssa. Yksi matkakumppani ei ole vielä ryhmä eikä ahdista. Ryhmissä olen tosi huono.
Leicester Squarella on karuselli ja huvilaitteita. Tosi tunnelmallista.
Illemmalla Eini virkistyi ja tuli keskustaan. Söimme kiinalaisessa buffassa. Sitten minä olinkin jo rättiväsynyt, mutta Eini virkeä. Eini jäi keskustaan katsomaan American Gangsterin. Minä tulin hotellille lepäilemään. Päädyin katsomaan jonkinlaisen megapitkän Extras-finaalijakson. No, onpahan sekin nähty. Suomea etuajassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti