23. tammikuuta 2008

Poloinen Heath Ledger.

On hurjaa, että Heath Ledger on oikeasti kuollut.

Kun avasin tietokoneen aamulla ja luin uutisen, asia kosketti aivan yllättävän vahvasti. Maailma jotenkin horjahti. Eihän noin voi käydä. Ei vaan voi. Siltä on tulossa odotettu suoritus Jokerina uudessa Batmanissa. Vastahan Brokeback Mountain oli iso juttu. Tähänkö kaikki muka loppui?

No, loppuihan se. Tietty.


Tämä taitaa olla ensimmäinen suuren luokan julkkis, joka menehtyy aivan liian nuorena (28) niin, että olen kunnolla kyllin vanha tajuamaan? Ei ainakaan tule muita mieleen. Owen Wilsonin itsemurhayritys tosin liippasi läheltä.

Heath oli minua vain kaksi vuotta vanhempi. Eihän siitä ole kuin hetki, kun jätkä pölähti tietoisuuteemme (yllättävän hyvässä) teinikomediassa / Shakespeare-versioinnissa 10 Things I Hate About You. Hän ei ikinä kuulunut oman suosikkilistani kirkkaimpaan kärkeen, mutta Marjukka-sisko ihaili häntä ja hänen hurmaavaa hymyään monta vuotta.

Tuntuu oudosti siltä kuin olisi menettänyt tutun ihmisen. Jonkun etäisen tutun, mutta tutun kuitenkin. Itse asiassa menetin yhden vanhan tuttavan autokolarissa kuluneena vuonna ja tuntui aika samalta. Kertooko se sitten siitä, että annan filmitähdille liikaa painoarvoa elämässäni... No, totean nyt vain, että samalta tuntui.

Tuli mieleen, että reagoin yllättävän vahvasti myös uutiseen Aki Sirkesalon kuolemasta silloin tsunamissa. Itse asiassa olen kokenut julkkiskuolemat lähestulkoon vahvemmin kuin sen vanhan kaverin menehtymiseen. Mistähän se johtuu? Hmm. Kai vieraisiin-mutta-silti-tuttuihin tähtiin on jotenkin helpompi kohdistaa tunteita. Ulkoistaa ne. Sen oikean kaverin kuolema jäi aika lailla abstraktion asteelle - en oikeastaan vieläkään ole sisäistänyt, että se on totta. Kun en ollut hautajaisissakaan. En hämmästyisi, jos hän pölähtäisi eteeni kadulla tai soittaisi minulle yllättäen. Surullinen totuus vain on, että hän ei pölähdä eikä soita.

Toinen pointti on, että ihmisiä kuolee päivittäin. Miksi siis välitän tästä tuntemattomasta? No, kuolleilla tuntemattomilla ei yleensä ole minulle kasvoja. Näiden tuttujen vieraiden tähtien menehtyminen on jollain lailla käsinkosketeltavampi muistutus elämän hetkellisyydestä.

8 kommenttia:

Olli Sulopuisto kirjoitti...

Jokeri, ei Arvuuttaja.

Anne kirjoitti...

Aivan totta. Ajatukset eivät olleet ihan siinä asiassa. Korjaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jännä juttu, miten itsekin järkytyin niin syvästi tästä uutisesta.. luin sen netistä viime yönä heti puolenyön jälkeen, ja tuli oikein fyysisesti paha olo. Eikä unta, tietenkään, vielä moneen tuntiin. Tänään työpäivän mittaan netin uutisotsikoita vilkaistessa iski joka kerta samanlainen tärähdys vatsanpohjaan, kuin silmiin osui tämä uutinen.

Heath oli yksi niistä nuorista näyttelijöistä, joiden roolisuoritusten kanssa ajattelin usein saavani vanheta samaa tahtia. Dark Knight jää valitettavasti viimeiseksi pätkäksi, sitä kyllä olenkin jo odottanut kuin kuuta nousevaa..

Anne kirjoitti...

Kiva kuulla, etten ole yksin. Itse asiassa Internet tuntuu tulvivan kyyneleisiä muistokirjoituksia Heathille. Ja niinhän se on, että hänen uransa oli hyvässä nousussa Brokeback Mountainin ja Dark Knightin myötä. Hän oli Uskottava Näyttelijä. Ei (julkisuuskuvaltaan?) mikään bilettävä huumehörhö. Sellaisia on näköjään varsin sopivaa surra.

Anonyymi kirjoitti...

Järkytyin myös todella. Meni oikeastaan koko eilinen päivä ajatellessa asiaa ja lukiessa uutisia aiheesta. Eikä meinannut saada unta yöllä, kun asia pyöri mielessä. Myös River Phoenixin kuolema aikoinaan kosketti (vaikka en halua tapahtumia mitenkään suoraan verrata toisiinsa), mutta nyt tämä uutinen sai aikaan todella surullisen olotilan.

Ehkä juuri samaan sukupolveen kuuluminen ja tavallaan samassa elämänvaiheessa oleminen lisäsi järkytystä.

Ikävää vain, kun suomalaisessa uutisoinnissa drugs käännettiin aluksi hätiköiden huumeiksi, vaikka reseptilääkkeistä oli kyse...

Anne kirjoitti...

Käsittääkseni ei ole vielä ihan selvää, oliko kyse reseptilääkkeiden lisäksi myös huumeista. Se selviää vasta toksikologiaraportista.

Mutta se nyt on sivuseikka. Minua asia koskettaa, vaikka siihen liittyisikin huumeita. Hollywoodissa kiusaukset ovat varmasti kovia, enkä pidä huumeisiin sortuvia erityisen huonoina ihmisinä. Ainakaan ennen kuin addiktio tuhoaa elämän ja uran. (Onneksi tuhkastakin voi nousta kuten Rober Downey Jr.)

En tällä tarkoittanut sitä, että uskoisin kuoleman liittyvän huumeisiin. Sitä vain, ettei vaihtoehtoa ole vielä rajattu pois.

Muistan River Phoenixin kuoleman kyllä, mutta olin vielä nuori enkä ollut seurannut elokuvamaailmaa kunnolla, ja jotenkin se ei pysäyttänyt samalla tavalla. (Stand By Men katselusta se kyllä tekee koskettavaa. Pojat pelkäävät aikuiseksi kasvamista, eikä yksi heistä sitten koskaan kasvanutkaan. Huokaus.)

Anonyymi kirjoitti...

Niin, kuolisyytähän ei vielä tiedetä, mutta viittasin tuolla aiemmalla siihen, että ainakaan julkisuuteen ei ollut annettu tietoja muusta kuin asunnosta löydetyistä reseptilääkkeistä. Alkuun siis virheellisesti uutisoitiin suomeksi, että asunnosta löytyi huumeita, mikä ei pitänyt paikkaansa viranomaisten lausuntojen mukaan. Esimerkiksi HS korjasikin virheensä eilen iltapäivällä; vaihtoi otsikon sanan huumeet lääkkeisiin.

Sinänsä huumeet kuolinsyynä ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta medialan ihmisenä koin häiritsevänä sen, kuinka automaattisesti suomenkielisiin juttuihin valikoitui vain drugs-sanan toinen käännös ilman prescriptionia. Se on kuitenkin jollain tavalla leimaavaa.

Ei minullekaan kuolinsyyllä ole merkitystä. Sama järkytys joka tapauksessa.

Anne kirjoitti...

Juu, olet ihan oikeassa tuosta käännös(ajatus)virheestä. Tavallaan silti ymmärrän sen synnyn aika hyvin.

Eikö joillain englanninkielisillä sivustoilla ihan aluksi puhuttu yliannostuksesta? Luulen nähneeni, en kyllä enää muista, missä.