SCA-juhliin oli rankkaa lähteä Turusta ennen kahdeksaa lauantaiaamuna, mutta onneksi lähdin. Oli mielettömän hauskaa. Paikalle ei erinäisten päivämääräsekoilujen vuoksi päässyt kuin ennätysvähän tuttuja, ja juhlat jäivät muutenkin pieniksi, mutta silti tai juuri siksi tunnelma oli erittäin mukava. Päivällä auttelin keittiössä, lauleskelin keskiaikaisia lauluja ja opin tekemään nyöriä historiallisella haarukkatekniikalla. Neljän kattauksen pitojen, hovin ja saunan jälkeen alkoi hauskin osuus: keskiyöstä aamukuuteen tanssittiin humalaisia keskaikatansseja salissa ja lojuttiin yhä pienenevällä porukalla kasassa lattialla. Ihan niin kuin yhdeksän vuotta sitten, jolloin olin ensi kertaa kyseisissä juhlissa (jotka järjestettiin nyt jo 13. kerran).
Keskiaikaseurassa mikään ei muutu. Skotlannin aikoinani minulla oli juhlissa käymisessä neljän vuoden tauko, mutta kun menin takaisin, kaikki oli kuten ennenkin. Ja samat ystäväni harrastavat seuraa edelleen. Tällä kertaa tyttökaverini tosin loistivat poissaolollaan 85-prosenttisesti, ja yövalvojien joukossa olin ainoana tuttavapiirini tyttönä - mutta vanhoja nuoruudenystäväpoikia oli kyllä paikalla. Ja tutustuin toisaalta jopa uusiin ihmisiin. Varsinkin aamukuudelta, jolloin väkeä oli tolpillaan ehkä noin viisi.
Hehe, itse asiassa oli hauskaa ja nostalgista juhlia vain poikien kanssa. Minä olen valvomiskuningatar, aina vikana hereillä ja pitämässä juhlia pystyssä. Tästä johtuen sellaisissakin tilaisuuksissa, joissa on ollut mukana tyttöjä, olen yön tunteina ollut ainoa.
(Yritin löytää kuvia tämän elävöittämiseen, mutta keskiaikajuhlista on sattuneesta syystä hieman vähänlaisesti ainakaan hyviä kuvia. Sattunut syy on se, ettei keskiajalla ollut kameroita. Minullakin oli taas kerran kamera mukana, muttei kynttilöiden valossa tule mieleenkään rikkoa tunnelmaa vetäisemällä moderneja laitteita laukusta.)
Pitää muuten korostaa, etteivät keskiaikajuhlat ole mitenkään oletusarvoisesti viininhöyryjä ja yöriekkumista. Pari-kolmikymppiset ovat enemmistönä, mutta paikalla on runsaasti myös lapsiperheitä, alaikäisiä, keski-ikäisiä - ihan kaikenlaista väkeä. Jos nauttii päiväsaikaan keskiaikaharrasteista ja menee nukkumaan ennen puoltayötä, ei yöriekkujia edes huomaa. Samoista juhlista on erittäin moneksi eri ihmisten mieltymysten mukaan. Ja vaikka saunalla nautittiinkin jo olutta, seassa oli mm. urheasti valvonut kolmivuotias pikkumies, jonka ei varmasti tarvinnut säikähtää humalaista väkeä, vaan kaikki suhtautuivat häneen äärimmäisen nätisti.
Minäpä sain ensi kertaa aikoihin tanssia jopa varastelutanssia! Mikään ei ole hauskempaa tai nostalgisempaa porukalla, jossa kaikki osaavat tanssin etuperin ja takaperin (ei kirjaimellisesti, se olisikin jo jotain, hehe) ja osaavat varastaa. (Kyseessä on englantilainen maalaistanssi, jota tanssitaan pareittain ja jossa voi monessa kohtaa varastaa itsensä kuviossa eri kohtaan niin, että pari vaihtuu. Eli voi varastaa toiselta parin / itselleen uuden parin / itsensä sisälle / parina toisen paikan. Varastelu ei ole pakollista, mutta ilman sitä hauskin osa jää pois.)
Minun on pitänytkin kirjoittaa, että Becoming Jane -leffassa tanssitaan tätä! Tanssiaisissa leffan puolivälin tiimoilla, ennen tapaamista suihkulähteellä (vai mikä lie koristeallas se oli). Minä odotin koko ajan, että varastaisiko se Tom Janen... Se olisi jopa sopinut kohtauksen juoneen. Mutta ei se varastanut. Se olisi ehkä ollut liian hämmentävää yleisölle, joka ei tiedä, ettei se kyseisessä tanssissa ole outoa tai epäsovinnaista käytöstä - eikä toisaalta tiedä sitäkään, ettei parin vaihtuminen kuulu tanssiin. Niin. Eihän se olisi toiminut.
Hei, itse asiassa löysin kohtauksen youtubesta. (Mitäpä siellä ei nykyään olisi?) Tanssi alkaa melko tasan ajasta 1.00 ja kestää pätkän loppuun. Tässä ei isompia spoilereita ole, ei esimerkiksi yhtään vuorosanaa.
Huomasin, että varastamisen sijaan tanssiin oli keksitty ihan omia kuvioita sen jälkeen, kun pari kohtaa! He pääsevät tanssimaan yhdessä paljon kauemmin kuin B-parin nainen ja A-parin mies yleensä tanssivat. Ja itse asiassa Tomin on TÄYTYNYT varastaa tanssissa - jotenkin ihmeellisesti varastaa itsensä sisään juuri ennen kuin pölähtää yllättäen Janen eteen. Muussa tapauksessa olisi TÄYSIN mahdotonta, että Jane ei olisi jo nähnyt häntä. Hehehe. Tämä huvittaa minua melkoisen nörttimäisellä tavalla... :D
Tätä ei keskiaikaseurassa tanssita ihan samalla tavalla. Tanssimme nopeammin ja eläväisemmin, oman ja vieraan parin käteen kosketaan vähän joka välissä ja kävelemme normaalimmin (ilman noin suurta ylös-alas-liikettä). Emmekä pyörähdä noin montaa kertaa akselimme ympäri alussa. Mutta melodia on sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti