pääsykokeet, tuo iloinen asia

Marjukka lähti tänään. Sen pääsykoe oli, ja se meni pakkaamaan Pariisiin lähtöä varten. Koe oli mennyt ihan hyvin. Toivottavasti tyttö pääsee yliopistoon toisella yrittämällä (ala on kv-politiikka, ei helppo). Seuraavan kerran tapaamme Pariisissa.

Jännä juttu nuo pääsykokeet. En osaa ollenkaan samastua pyrkimisen stressiin ja tuskaan, kun itse pääsin ekalla kerralla. Se muuten kävi vahingossa. (Tutut voivat sulkea silmänsä... tarina on tuttu.) Menin vain katsomaan koetta. En lukenut pääsykoekirjaakaan kannesta kanteen. Halusin pitää välivuoden ja sitten pääsinkin sisään. Ihan oikeesti olin varma siitä, että lähden vuodeksi ulkomaille. Olin jo katsellut töitäkin Briteistä.

Olin minä silti onnellinen, kun uutinen pääsystä tuli. Purskahdin itkuun kuoren avattuani. Mutta pitämätön välivuosi jäi kaivelemaan ja juuri siksi päädyin kolmen vuoden sivuraiteelle Glasgowhun.

Pääsyni todistaa ennen kaikkea sen, miten paljon kieliaineiden pääsykokeet perustuvat luontaisiin taipumuksiin ja miten vähän pääsykoekirjoihin. En osaa kuvitella, että monessakaan muussa vaikeassa aineessa (meille pääsee 20, yli 300 hakee) maailman erinomaisinkaan yleisnero voisi liihotella sisään lukematta pääsykoekirjoja huolella. Lopputulos on kuitenkin, etten osaa samastua pyrkimisen paineeseen.

Olis kyllä jännä tietää, olisinko kokenut edes pääsykokeet stressaavina. Yhtään kirjallista koetta en eläessäni ole jännittänyt negatiivisella tavalla. (Silleen hauskasti kyllä, perhosia vatsassa. Vähän kuin odottaisi joulua tai synttäriä.) Yo-kirjoituksissa oli minusta aidosti kivaa ja olisin suonut niiden jatkuvan vaikka miten kauan. Luulisi silti, että tokalla pääsykoekerralla minäkin olisin jo kokenut painetta ja ahdistusta. "Entä jos en pääsekään? Jos en ikinä pääse?" Juu. Pakko niin olisi ollut käydä. Koskaan en saa tietää varmasti.

Tämä tuli ihan tajunnanvirtana... Olen tosi väsynyt. Tänään pitää mennä ajoissa nukkumaan, kun pitkästä aikaa olen rauhassa omillani. Voisin aamulla jopa nukkua vähän pitempään. Jos pystyn. Tämä valoisuus hieman verottaa voimia, kun väkisin heräilee pitkin aamua. Pitäisi kai hankkia sälekaihtimien eteen tummat verhot. Mutta kuka tahtoo kesällä pitää tummia verhoja ikkunoissa?