25. kesäkuuta 2007

Mökkeilystä ja säästäväisyydestä.

Tämän kirjoitin mökillä perjantaina. Ei ollut nettiä, mistä lähettää.

Olen ajatellut satoja juttuja, enkä tiedä, mistä blogin kirjoittaminen pitäisi aloittaa. Tauot ovat kamalia. Mieli tulee niin täyteen kirjoittamattomia asioita, että kaikki järki ja järjestys katoaa. Sitten ei osaa enää aloittaa kirjoittamista mistään.

Pikareferaatti. Olen ollut Kotkassa/mökillä sunnuntaista. Nyt on perjantai. Sunnuntaina palaan Tampereelle. Olen tullut joka aamu isän kyydissä kaupunkiin, iltapäivällä takaisin mökille. Minulle tuli kauhea kiire töiden kanssa, koska en oikeasti ollut yhtään muistanut, että juhannusviikonloppuna jo perjantai on useimmilla vähän niin kuin vapaapäivä. Tein neljässä päivässä vajaat 40 tuntia hommia. Sain kuitenkin kaiken tehtyä, ja nyt olen täällä mökillä vapaalla.

En viitsi kirjoittaa enempää akuutteja kuulumisia, koska saan tämän siirrettyä blogiin vasta, kun on jo tapahtunut ties mitä uutta. Kirjoitan sen sijaan uusimman ajatellun ajatukseni.

On mukavaa, että ekologisuus ja säästäväisyys kulkevat usein käsi kädessä. Minun isäni on ajattelultaan kaikkea muuta kuin ekologinen, mutta huippusäästäväisyytensä ansiosta hän päätyy tekemään paljon asioita, joita minä ekologisena ihmisenä voin kannattaa täydestä sydämestäni. Täällä mökillä oli pitkään aurinkopaneelit, joista jouduttiin ikävä kyllä luopumaan nyt, kun vanhempani tahtovat tästä ihan kunnolla talviasuttavan ja vetivät tontille oikeat sähköt. (Kahden järjestelmän rinnakkain pitäminen olisi järjettömän monimutkaista, koska aurinkoenergia vaatii erikoislamput ja erikoisen ihan kaiken.) Tänne on nyt vedetty myös vesijohto, mutta vesivessan sijasta iskä halusi välttämättä kylppäriin ekokäymälän, jonka tuotoksilla voi lannoittaa kasvimaata. Hän taivutteli äidinkin siihen. Mahtavaa.

Meillä myös poltetaan minimimäärää valoja. Minä yllätän itseni vieraisilla ollessanikin sammuttelemassa valoja tyhjistä huoneista. Minut on kasvatettu niin, että se on melkeinpä refleksi. Tuntuu pöyristyttävältä - pyhäinhäväistykseltä - että vessassa tai eteisessä tai missään, missä ei juuri sillä hetkellä työskennellä, palaa valot. Kotona vessassa ehtii palaa unohtunut valo ehkä minuutin, kun jostain jo kuuluu vihainen ärähdys. Kysymys "Kenellä on näin isot sormet?" on myös yleinen, jos johonkin huoneeseen on vierekkäisistä katkaisijoista sytytetty molemmat valot. Kuka muka kahta samaan aikaan tarvitsee? Tämä monen mielestä kenties pelottavan äärimmäinen suhtautumistapa on oikeasti loistava käyttäytymismalli! Aion opettaa saman mahdollisille lapsilleni. Jo senkin takia, että muuten he joutuvat mummolassa jatkuviin konflikteihin isoisänsä kanssa ;)

Muistan yhä ulkoa (ehkä) vanhimman kirjoittamani runon. Se sai äidin samaan aikaan nauramaan ja kauhistumaan. ("Lapsiparka, ei kai sinulla ole traumoja?" Ei ole.) Olin korkeintaan 8, koska asuimme kai yhä Keravalla, mutta tarkkaa ikää en tiedä. (Loppu viittaa siihen, että myös tuulikaapin oven raolleen jättäminen on kauhea synti, koska lämpö karkaa.)

Isi telkkaria tuijottaa
Ja minuutin päästä jo karjahtaa:
Mitä helkkaria?
Kuka valot on päälle jättänyt?
Voi, sähköä kuluu turhaan nyt
Ja ovi auki, voi, voi, voi
Oven pauke läpi talon soi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hihii, hienoa! Olen kyllä itsekin saanut vähän samanlaista kasvatusta (ehkä en yhtä äärimmäistä). Valot sammutetaan, kun niitä ei tarvita. Lavuaarin hana suljetaan käsien saippuoinnin ajaksi. Ehkä omakotitalon omistajat miettivät näitä asioita melko paljon, kun kaikki tuollaiset tuntuvat omassa lompakossa niin suoraan.

Vaikka toisaalta kyllä omakotitaloasuminen ei käsittääkseni ole yhtä ekologista kuin kerrostaloasuminen: omakotitalossa lämpöä luulisi menevän enemmän hukkaan, kun joka seinä on ulkoseinä.

Anne kirjoitti...

Niin, se voi olla, että omakotitalossa asuminen pistää miettimään näitä. Hyvähän se on kerrostalon asukkaan ottaa puolen tunnin suihkuja, kun vesimaksu on kiinteä... (Pitäisi silti varmaan ajatella ympäristöä, mutta suihkussa on niin ihanaa, että siinä kohtaa en yritä säästää vettä.)

Totta, että omakotitalot eivät varmaan ole yhtä ekologisia kuin kerrostalot. Jos ikinä rakennuttaisin omakotitalon, siitä tehtäisiin sellainen huippuedistynyt ekotalo, jossa olisi kaikki mahdollisuudet energiansäästöön ja uusiutuvan energian käyttöön otettu huomioon.