Terveisia maailmalta ilman skandeja.

Hengissa ollaan. Kaikki on mennyt hyvin ja uskomattoman nopeasti. Huomenna tulen jo kotiin. Olen vahan niinku kirjoittanut paperille blogimuistiinpanoja, jotka naputtelen blogiin sitten palattuani.

Lahden ulos nauttimaan aurinkoisesta, toukokuisesta reilun kymmennen plusasteen saasta... Kevaisin kylla aina toivoisin asuvani taalla. Ei markaa vetisyytta. Kukat vaan kukkii, ja tuntuu aitienpaivalta koko ajan. Suomen kevat ei tosin ole viela alkanut, joten pakenin hieman etuajassa. Huonoa suunnittelua.

Hyvä päivä.

Onpa ihanaa olla menossa Glasgowhun!!! Todella.

Näen taas ystäviä ja saan tehdä asioita, joita olen ikävöinyt puolitoista vuotta paikoissa, joita olen ikävöinyt... ihme ja kumma, tasan yhtä kauan. Heh.

(Ollaksemme tarkkoja: ehkä en ikävöinyt mitään heti. Ekat pari kuukautta olin yksinomaan onnellinen siitä, että olin taas kotimaassa. Mutta kyllä se ikävöinti aika nopeasti alkoi.)

Selvittelin reitit ja systeemit. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Menen ensin päiväksi Lontooseen. Lähden Tampereelta klo 11.20, Lontoossa olen 12.15. Siitä matkatavarat säilytykseen ja sujahdus junalla + metrolla keskustaan. Ehdin katsoa musikaalin 15-18 (tiedän, olen hullu ja pakkomielteinen... :D) ja palloilla ympäriinsä tunnin molemmin puolin. Sitten takaisin kentälle ja Glasgowhun 21.45 - 23.00. Daisy tulee junalle vastaan. Sitten suoraan nukkumaan. Seuraavat 4 päivää Glasgowssa, tiistaina kotimatka ilman Lontoon lenkkiä. (Sen sijaan saan istua kentällä viitisen tuntia. Lentoaika Tampereelta Lontooseen on aivan ihanteellinen, mutta takaisin ei lennetä sopivan aikaisin eikä myöhään. Odotus on väistämätön, mutta kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kentältä ehtisi kunnolla poiskaan.)

Tätä aikataulua en suosittelisi kenellekään, joka ei etukäteen tunne Lontoota hyvin, koska varsinkin musikaalilippujen nouto menee melkoiseksi minuuttipeliksi. Pyörittelin kuitenkin asiaa moneen kertaan, ja minun pitäisi ehtiä oikein hyvin, ellei sekä lento että joku Lontoon sisäinen liikenneväline myöhästy kunnolla (tai pelkästään yksi kulkuväline tyyliin tunnilla). Jos vain joku yksi juttu on kohtuullisen ajan myöhässä (alle puoli tuntia), ehdin silti, mutta menee oikeasti minuuttipeliksi. Turistimaiseen ympäriinsä palloiluun ja "Siis missä mä olen ja mistä pääsee ulos?" -tyyliseen päivittelyyn ei kuitenkaan olisi aikaa. Heh. Paluussa sen sijaan on runsaasti pelivaraa, ja ehdin lennolle ihan varmasti.

Oi onnea. Rakastan kuljeskella yksin ympäriinsä Lontoossa. Olen tosi huonoa matkaseuraa varsinkin siinä kaupungissa, koska en halua tehdä yhdessä oikeastaan mitään muuta kuin pitää ruokatauot ja mahdollisesti istua illalla teatterissa. (Ja okei, kyllä museoita ja nähtävyyksiäkin voi yhdessä kierrellä tiettyyn rajaan asti. Katuja vain ei.) Jouluna karkotin siskot seurastani alta aikayksikön joka päivä. En vaan voi nauttia kaupungista, jos en saa olla yksin ja vapaa!

Kyllä toisaalta voin kuvitella kuljeskelevani sellaisen kanssa, joka on aivan ensi kertaa Lontoossa, ja esitteleväni paikkoja. Se olisi vähän eri juttu. Samoin vieraassa paikassa otan oppaan ilolla vastaan. Mutta tutussa kohteessa pitemmän päälle ei toivoakaan seurastani.

Miksi muuten on hyvä päivä? Sain taas yhden vitosen, tällä kertaa historiasta. Tämän vuoden saldo: yksi kolmonen (kirjallisuus), yksi nelonen (historia) - ja neljä vitosta (italia, espanja, käännösseminaari, historia). (Muut kurssit vielä kesken.) Mä niinku rokkaan tän yliopistojutun ihan totaalisesti. Enkä edes koe yrittäneeni. Koskaan ennen ei ole ollut näin hintsusti aikaa opinnoille. Olen hyvin tyytyväinen saavutuksiini.

Virtuaalimuutto on valmis.

Puh ja huh. On oikeasti ollut ihan kauhea viikko. Blogia olisi ihana ehtiä kirjoittaa, mutta kun ei pysty!!! Tahtoisin laatia kirjoituksia aiheesta jos toisestakin sekä järkkäillä ja luoda suunnittelemaani uusien blogien perhettä (ihan tosi mä haluan tehdä niin monta, vaikka kaikki ei tykkää...). Mutku hätäisesti on aikaa nukkua tarpeeksi, niin tee siinä vielä blogia.

Lähestyvä (ylihuomenna, to 22.2.) Glasgown matka on suurin kiireyttäjä tällä hetkellä. Siellä onneksi saa rentoutua.

Okei, minulla olisi ollut muutama päivittäinen rentoutumistunti aikaa joko katsoa telkkaria tai tehdä blogia. En minä IHAN vuorokauden ympäri ole huhkinut menemään. Sitä nyt ei kestäisikään montaa päivää putkeen. Olen kuitenkin valinnut telkkarin, koska tuo idioottilaatikoksi syystä kutsuttu laite rentouttaa tehokkaammin kuin mikään.

Tästä blogista tulee tänään virallinen kotini.

Suomen Euroviisufinaali

(Päätin, että jos en osaa päättää, mihin blogiin kirjoitus sopii, laitan moneen. Tämä tv:ssä ja täällä.)

En helposti valita ja tilitä, mutta nyt on pakko.

Yhyy. Katsellessani Suomen euroviisukappaleen valintaseremoniaa minua lakkaamatta ahdisti ja harmitti, etteivät Heikki ja Jaana juonna euroviisufinaalia yhdessä. Olen yrittänyt totutella ajatukseen, mutta tökkii ja tökkii ja tökkii. Minulla ei edes ole mitään Mikko Leppilampea vastaan. Ei yhtään mitään. Mikko on mielestäni ihana, lahjakas ja karismaattinen. Mutta kun Heikki on mielestäni ihan harvinaisen hyvä juontaja (hauska, aidosti läsnä tilanteessa, ei koskaan jää sanattomaksi), joka viimeisenä koko Suomessa ansaitsi tulla sivuutetuksi, en voi olla tuntematta katkeruutta.

Julkaisisipa joku videon, jossa Heikki puhuu mielettömän huonoa englantia. Sitten voisin hyväksyä tilanteen. Ei ole niin laadukasta ja uskollista työpanosta, että se kompensoisi kielitaidon puutetta näin kansainvälisessä kilpailussa. Tämä on ainoa potentiaalinen lohdutus, jonka keksin.

Mikko on asunut Kanadassa. Mikko osaa täydellistä englantia ja vähän ranskaakin. Mikko on hyvä valinta. Joo-o, tämä kaikki on totta, mutta kun silti harmittaa! Olisi edes vaihdettu molemmat juontajat. Harmittaisi huomattavasti vähemmän. Tällainen päätös tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta ja epäluottamuslauseelta.

Se söpöysspekulointi (Heikki ei kelvannut, vaan piti ottaa komea Mikko...?) tuntuu minusta ihan dadaistiselta. Onko Mikko muka jotenkin paremman näköinen kuin Heikki? Minun silmääni ei. Komeita ovat molemmat, mutta jos järjestykseen pitää asettaa, Heikki on se, joka vetoaa enemmän. Taasko mulla on vähemmistömaku?

Euroviisuedustajamme? Hyvä valinta. Kannatin Hannaa. Kappale oli iskevämpi kuin monet kilpailijansa tasapaksussa joukossa, ja nainen sentään osaa oikeesti laulaa. Siis oikeesti niin hyvin, että voi olla ylpeä. Olisin kuollut häpeästä, jos vaikkapa virettä jatkuvasti hakeva Katra olisi valittu. (Miten ihminen voi opiskella musiikkia 15 vuotta ja laulaa noin huonosti? Kannattaisi pitää se laulu ihan vain harrastuksena, mikäli tämä on tilanne.)

Tänään tein televisioblogin.

Tein sen tähän (linkki myös sivupaneelissa) ihan hätäisesti, koska halusin kirjoittaa yhden tv-aiheisen huomautuksen. Oikeasti pitäisi lukea huomiseen tenttiin... Menen tekemään niin.

Kuka minä olen?

Olen 28-vuotias akateeminen nuori nainen. Olen jo hienosti Master of Arts (Literary Studies) Glasgown yliopistosta, Skotlannista. Tällä hetkellä opiskelen yliopistossa kandin/maisterin tutkintoa käännöstieteen alalta ja työskentelen tv- ja dvd-tekstittäjänä. Teen muka gradua musikaalitekstin laulettavaksi suomentamisesta. Gradu on ollut kesken jo ihan liian kauan.

Näistä asioista tykkään: talvi, joulu, musikaaliteatteri, kirjat, kirjastot, kirjakaupat, elokuvat, elokuvateatterit, kielten opiskelu, lautapelit, itsenäisyys, lukeminen, kääntäminen, historia, tabuaiheet kirjallisuudessa ja mediassa, uskonnolliset aiheet -"- (varsinkin Jeesus), itkeminen (ja itken kaikesta), lumi

Näistä asioista en tykkää: kirkas aurinko, kuumuus, meteli, tietämättömät ihmiset, väenpaljous, kaupoissa kiertely (paitsi jouluostoksilla), liiallinen lähikosketus luontoon, ruoanlaitto, valkosipuli, järjestötoiminta, koirat, tiskaaminen, imurointi, yhteiskunnalliset asiat

Lempipäiväni vuodessa: jouluaatto
Lempimusiikkiani: musikaalit
Lempimusikaalini: Les Misérables, Jesus Christ Superstar
Lempielokuvani: Wonder Boys
Ikimuistoisin elokuvani: Gone with the Wind
Lempikirjailijani: Shakespeare, Salman Rushdie, Vladimir Nabokov
Lempi-TV-sarjani: Oz, Buffy, South Park, Queer as Folk (UK)
Lempiseksisymbolini: Jude Law, Robert Downey Jr.

Näissä asioissa olen hyvä: kielten oppiminen; ulkoa oppiminen; tehtävien suorittaminen nopeasti ja intensiivisesti; uuden oppiminen nopeasti; itseeni luottaminen; asioiden puolueeton ja moniulotteinen analysointi; positiivisesti ajatteleminen; Aliaksen pelaaminen; mielipiteen sanominen julman suoraan ja rehellisesti; asioiden opettaminen muille.

Näissä asioissa en ole yhtä hyvä: liikunnalliset tehtävät; visuaalista hahmotuskykyä vaativat tehtävät; matemaattista ajattelua vaativat tehtävät; sosiaalinen toimiminen ryhmätilanteissa; tiimityöskentely; kritiikin vastaanottaminen; suun kiinni pitäminen silloinkaan, kun se olisi viisasta; muihin kuin itseeni (ja perheeseeni) luottaminen.

En seurustele, sillä kärsin pahasta sitoutumiskammosta. En usko Jumalaan, mutta en myöskään ole aggressiivisesti uskomatta. Olen hyvin perherakas. Minulla on äiti, isä ja kaksi siskoa.

Projekti etenee...

Tänään olen lähinnä soheltanut kiireessä ympäriinsä, mutta äsken ehdin vähän miettiä blogijuttujakin. Tajusin, että ylivoimaisesti mielekkäintä on jakaa blogi vielä useampaan kuin kahteen osaan. Siten voin tägittää (kääntäjä käytää hyvää suomea, päivää vaan... en jaksa nyt miettiä parempaa sanaa) asioita ylivoimaisesti mielekkäimmin. Olen asiasta melko satavarma testailtuani vaihtoehtoja kulissien takana.

Tällä hetkellä ajattelin erillistä elokuvapäiväkirjaa, musikaalipäiväkirjaa ja lukupäiväkirjaa (joista kaikkia ei päivitettäisi päivittäin tai edes viikoittain)... ja sitten joko omaa telkkarille tai jonkinlaista "telkkari + sekalaiset" -linjaa. Tai omaa telkkarille ja lisäksi sekalaista "Anne intoilee" -blogia. Tai sitten intoilu voisi kuulua kuulumispäiväkirjaan. Hmm. Tämä on vielä vähän auki. Heh. Voisko olla monimutkaisempaa?

Sen leffajutskan saan varmasti toimimaan päivän, parin sisällä. Siihen on suurin hinku, koska olen jo katsonut uusiakin... Siitä pitäisi tulla selkeä, toimiva ja järkevä. Olen tyytyväinen keksimääni systeemiin.

Järjestelmähullu, se olen minä.

Huomasin heikkouden.

Blöö. Tähän ei ymmärtääkseni voi mitenkään lisätä sivuja kuten Vuodatuksen blogeihin? En siis voi tehdä aakkosellisia listoja nähdyistä leffoista tai musikaaleista? (Tämä tosin tule olemaan isompi ongelma ei-päiväkirjablogin puolella.) Pöh. Mites tämä kierretään?

Hmm. Ehkä keksinkin. Nehän pitää siis tehdä tavallisiin blogientryihin, joiden omiin sivuihin sitten linkittää? Okei, ei liene liian hankalaa.

Pieni testi vain.

Haluan vetää tähän perään toisen, jotta näen, jakaako Blogger automaattisesti saman päivän postit saman otsikon alle kellonajoilla erottaen. Se olisi minusta aina ollut ihana toiminto. (Ei se ehkä tee niin, mutta ehkä sellainen vaihtoehto ainaskin on jossain...) (Edit: se tekee niin!!!)

Samalla voin kertoa, että olen ajatellut jakaa blogin kahteen erilliseen osaan: päiväkirjablogiin ja mediablogiin. Se tuntuu jotenkin luontevalta. Edellisessä kamppailin itseni kanssa aina siitä, mistä pitäisi kirjoittaa, miten paljon ja milloin. Päiväkirjablogissa voin sitten kirjoittaa kaikkia satunnaisia "mitä ajattelin tänään" -juttuja niin paljon kuin sielu sietää, ja mediablogissa kaikkea satunnaista telkkarista, elokuvista sun muusta.

Nimi on valittu.

Tämä blogi on muuttanut osoitteesta anne-a.vuodatus.net. Kyllästyin Vuodatuksen temppuiluun ja tulin tänne. Uuden kodin luominen on erittäin vahvasti vaiheessa.

Minulla oli mielessä muutama nimi-idea jo valmiiksi, mutta sitten eksyin anagrammigeneraattoriin - ja en kai nyt millään voinut vastustaa koko nimestäni syntynyttä anagrammia "Lohi aseenaan"!?! Kuka muka voisi? Nyt blogillani on siis maailman koomisin nimi. (No, ei ehkä sentään, mutta minut anagrammi sai hekottamaan ääneen...) Hyvä alku.