Hyvä päivä.

Onpa ihanaa olla menossa Glasgowhun!!! Todella.

Näen taas ystäviä ja saan tehdä asioita, joita olen ikävöinyt puolitoista vuotta paikoissa, joita olen ikävöinyt... ihme ja kumma, tasan yhtä kauan. Heh.

(Ollaksemme tarkkoja: ehkä en ikävöinyt mitään heti. Ekat pari kuukautta olin yksinomaan onnellinen siitä, että olin taas kotimaassa. Mutta kyllä se ikävöinti aika nopeasti alkoi.)

Selvittelin reitit ja systeemit. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Menen ensin päiväksi Lontooseen. Lähden Tampereelta klo 11.20, Lontoossa olen 12.15. Siitä matkatavarat säilytykseen ja sujahdus junalla + metrolla keskustaan. Ehdin katsoa musikaalin 15-18 (tiedän, olen hullu ja pakkomielteinen... :D) ja palloilla ympäriinsä tunnin molemmin puolin. Sitten takaisin kentälle ja Glasgowhun 21.45 - 23.00. Daisy tulee junalle vastaan. Sitten suoraan nukkumaan. Seuraavat 4 päivää Glasgowssa, tiistaina kotimatka ilman Lontoon lenkkiä. (Sen sijaan saan istua kentällä viitisen tuntia. Lentoaika Tampereelta Lontooseen on aivan ihanteellinen, mutta takaisin ei lennetä sopivan aikaisin eikä myöhään. Odotus on väistämätön, mutta kuitenkin sen verran lyhyt, ettei kentältä ehtisi kunnolla poiskaan.)

Tätä aikataulua en suosittelisi kenellekään, joka ei etukäteen tunne Lontoota hyvin, koska varsinkin musikaalilippujen nouto menee melkoiseksi minuuttipeliksi. Pyörittelin kuitenkin asiaa moneen kertaan, ja minun pitäisi ehtiä oikein hyvin, ellei sekä lento että joku Lontoon sisäinen liikenneväline myöhästy kunnolla (tai pelkästään yksi kulkuväline tyyliin tunnilla). Jos vain joku yksi juttu on kohtuullisen ajan myöhässä (alle puoli tuntia), ehdin silti, mutta menee oikeasti minuuttipeliksi. Turistimaiseen ympäriinsä palloiluun ja "Siis missä mä olen ja mistä pääsee ulos?" -tyyliseen päivittelyyn ei kuitenkaan olisi aikaa. Heh. Paluussa sen sijaan on runsaasti pelivaraa, ja ehdin lennolle ihan varmasti.

Oi onnea. Rakastan kuljeskella yksin ympäriinsä Lontoossa. Olen tosi huonoa matkaseuraa varsinkin siinä kaupungissa, koska en halua tehdä yhdessä oikeastaan mitään muuta kuin pitää ruokatauot ja mahdollisesti istua illalla teatterissa. (Ja okei, kyllä museoita ja nähtävyyksiäkin voi yhdessä kierrellä tiettyyn rajaan asti. Katuja vain ei.) Jouluna karkotin siskot seurastani alta aikayksikön joka päivä. En vaan voi nauttia kaupungista, jos en saa olla yksin ja vapaa!

Kyllä toisaalta voin kuvitella kuljeskelevani sellaisen kanssa, joka on aivan ensi kertaa Lontoossa, ja esitteleväni paikkoja. Se olisi vähän eri juttu. Samoin vieraassa paikassa otan oppaan ilolla vastaan. Mutta tutussa kohteessa pitemmän päälle ei toivoakaan seurastani.

Miksi muuten on hyvä päivä? Sain taas yhden vitosen, tällä kertaa historiasta. Tämän vuoden saldo: yksi kolmonen (kirjallisuus), yksi nelonen (historia) - ja neljä vitosta (italia, espanja, käännösseminaari, historia). (Muut kurssit vielä kesken.) Mä niinku rokkaan tän yliopistojutun ihan totaalisesti. Enkä edes koe yrittäneeni. Koskaan ennen ei ole ollut näin hintsusti aikaa opinnoille. Olen hyvin tyytyväinen saavutuksiini.