Ajoitus hyvä kymmenen?

Aika hyvään väliin tulin luvanneeksi tämän blogielvytyksen. Loppukuuksi on tiedossa hirveä määrä töitä ja yksi (1) kokonainen vapaapäivä kymmenen (10) päivän sisällä. Sitäkään en vietä kotona vaan kavereiden kanssa Maarianhaminassa. (Mistä varmasti tulee tosi kivaa, mutta onhan kotona vietetty vapaa aina kotona vietetty vapaa, eri tavalla rentouttava. Mietinkin pitkään, lähdenkö mukaan, mutta luulen, etten kuitenkaan kadu lähtöäni. Kivojen kavereiden kivaa seuraa. :)

Helmikuun 28. päivä lennähdänkin sitten Roomaan reilun viikon matkalle, jee! Siksi töitä pitää nyt paiskia etukäteen alta pois.

No, mitäpä tässä muuta. Kuuluuko elämääni mitään uutta, blogitauon aikana tapahtunutta? Eipä oikeastaan. Samaa vanhaa. Töitä. Kavereita. Matkoja. Teatteria.

Oikeastaan haluaisin elvyttää teatteriblogin. Ollaan vielä sen verran lähellä vuoden alkua, että voisi dokumentoida kaikki vuoden 2011 teatterielämykset. Niitä on ollut vasta kaksi: Kansallisteatterin sykähdyttävä perhetragedia Pitkän päivän matka yöhön (Eugene O'Neill) ja Tampereen Teatterin parin vuoden takaista HKT-versiota parempi (= perinteisempi) Kolmen pennin ooppera (Bertol Brecht).

Viime aikoina olen ajatellut bloggaamista...

...koska tämä vanha, rakas blogini poiki minulle työtarjouksen jopa oltuaan täysin koskemattomana reilut kolme kuukautta. Muistin taas kerran, miten paljon kivoja ystäviä ja kokemuksia ja (kyseenalaistakin) ammatillista mainetta olen tämän uskollisen toverin myötä saanut. Ja muistin, miten kiva tänne aikanaan oli kirjoittaa.

Blogeissa on jo kaluttu täysin lopppuun aihe "sosiaalinen media tappoi bloggaamisen", joten en nyt enempää selittele tai surkuttele. (Tynnyrissä asuville: facebook on muka kivempi kuin blogi, kun siellä päivityksen tekee viidessä sekunnissa ja kaverit sitten kommentoi kaikkee hauskaa.) Mutta ehkä asialle voisi yrittää tehdä jotain. Fakta nyt kuitenkin on, että usein siihen "lyhyeen" statuspäivitykseen runnoo väkivaltaisesti aivan liikaa asiaa, vaikka oikeasti olisi blogitekstin paikka. Usein sen myös tiedostaa. Mutta silti toimii totuttujen mallien mukaisesti. Malleja voi kuulemma yrittää muutaakin?!

Maailman turhin yllätyspäivitys!

Yritäpä, Anne, muistaa, että crater = "kraatteri", ei "kraateri".

P.S. En lupaa mitään, mutta blogia on viime aikoina ollut ikävä. :)