Mia kysyi kommenttilaatikossa työtavoistani. Kyllähän minä voin selittää. Itse asiassa nyt tulee niin pikkutarkka selostus, ettei unilääkkeitä tartte enää kukaan! Tulette vain lukemaan tämän, jos ei uni tule. Kuivuuden maksimoimiseksi ei panna edes kuvia. Tästä on varmasti iloa lähinnä muille alan ammattilaisille, mutta eipä tässä mitään salailtavaakaan taida olla. Jokapäiväisiä perusjuttuja. :)
(Se asia, jota edellisessä tekstissä aioin kommentoida, on jo pitkälti puitu samaisen tekstin kommenttilaatikossa! Ehkä vielä kirjoitan siitä yhteenvedon, mutta tämä kiehtoi nyt enemmän...)
Mia tuntuu tekevän käännöstyön monessa erillisessä vaiheessa. No, minäpä teen kaiken lähestulkoon samaan aikaan.
Kaikki ajat tekstissä on muuten ilmoitettu ilman mitään taukoja. Vaikkapa "7 h" ei siis tarkoita, että oikeasti tasan seitsemän tunnin päästä on valmista. Pidän aina vähintään 30 minuutin lounastauon, ja lähes aina runsaasti muitakin taukoja käyttäen (teko)syynä milloin mitäkin...
Vaihe (A): Käännöstyö. Kuuntelen, mitä kohtauksessa sanotaan, ajastan yleensä noin yhdestä kolmeen replaa ja sitten kirjoitan juuri ajastettuihin repliikkeihin, mitä äsken kuulin sanottavan. (Eri kielellä, tietty. Haha.) Jos on oikein tiivistä höpötystä kohtauksen alusta loppuun, saatan innostua ajastamaan koko kohtauksen, ennen kuin palaan alkuun kääntämään. Jos taas on harvaa puhetta, etenen yleensä ihan repliikki tai pari kerrallaan. Muutama ympäröivä repliikki elää samalla, kun kääntelen edellisiä ja seuraavia. "Mitä kannattaa yhdistää?" "Sopiiko tuo edellinen nyt varmasti tämän seuraavan sisältöön?" Tällä tavalla etenen tekstitettävän ohjelman loppuun, ja tämän prosessin huolella tilastoitu (tykkään Excel-taulukoista :P) perustahti on siis se 8 - 10 ohjelmaminuuttia työtunnissa.
Vaihe (B): Tarkastukset. Kun on tullut valmista, teen Word-oikoluvun tekstitysohjelmassa ja tarkistan, hälyttääkö ohjelma ihmeellisyyksistä repliikeissä. Sitten katson työni tuloksen läpi ja teen matkalla korjauksia ja pientä aikakoodien ja replajaon viilausta. Yleensä tapaan tehdä kerralla suht' valmista, joten muutokset ovat melko pieniä. Toisinaan tiedostosta löytyy kysymysmerkkejä, kun ei käännösvaiheessa ole tullut mitään hyvää mieleen tai jokin juttu ei ole täysin auennut. Kummasti se ihmisen alitajunta toimii: usein kysymysmerkkikohdat täyttyvät katselukierroksella kuin itsestään! 45 minuutin ohjelman tarkastuskierrokseen pyrin varaamaan 1,5 tuntia.
Tässä vaiheessa liikutaan työajassa (A) käännösaika: 45 min / 8 min = 5,625 h, (B) tarkastusaika: 1,5 h, (C) aika yhteensä: 7,125 h. Tämä on realistinen ja mukavan väljä arvio siitä, missä aikataulussa ehdin tehdä palautuskelpoista jälkeä. (Jos työ on helpohko rutiinijuttu ja etenee 10 minuutin tahtia 8 minuutin sijaan, tuloksena on tuo kuuluisa 6 tuntia. Voi myös käydä niin, ettei tarkastuksiin mene koko 1,5 tuntia.)
Monissa tapauksissa työ lähtee tässä kohtaa palautukseen.
Vaihe (C): Jos työ on OK-palkkainen, eli jollekin paremmin maksavista kanavista, tai jos homma on muuten vain edennyt rivakasti, teen vielä läpiluvun ilman kuvaa. Tähän uppoaa puolisen tuntia. Tiedostan, että tämä on hyödyllinen työvaihe, jonka aikana yleensä huomaa, onko käännös luontevaa suomea ja toimiiko se irrallaan alkutekstistä. Myönnän kuitenkin rohkeasti, että teen tämän vain, milloin aikaa jää. Käännökseni ovat ilmankin asiansa ajavia ja palautuskelpoisia, joskus jopa kehuttuja, ja jos aika ei palkkauksen vuoksi riitä, jääköön tämä vaihe tekemättä. Jos minulle maksettaisiin enemmän, tämä on ainoa selvä muutos, joka työtavassani tapahtuisi: alkaisin tehdä läpiluvun aina.
Toivottavasti äskeinen kappale ei aiheuta fanaattisille perfektionisteille hyperventilaatiokohtauksia. Ehkä minun jonkun mielestä pitäisi tehdä kaikki hionnat aina, maksoi, mitä maksoi! Ammattiylpeys! Apua! Ammattipoliisi! Oma asenteeni on "OK-laatua OK-palkalla". Eli teen hyvän, toimivan käännöksen tavoitetuntipalkkani puitteissa - toki sillä varauksella, että jos käännös syystä tai toisesta on niin hidas tehdä, ettei OK-jälkeä tulisi tuntipalkan puitteissa, mitään puolivalmista raakiletta ei palauteta, vaan siitä työstä tulee sitten pienempi tuntipalkka. Joku ammattiylpeys sentään. ;) Pointti on, että EN taio yötä myöten talkootyönä elämää suurempia mestariteoksia silkasta ammattiylpeydestä.
Lisään vielä neljännen kohdan! (D) Kuulin risteilyllä aivan ihanan vinkin, jonka tahdon ottaa käyttöön työajan salliessa: haluan katsoa ohjelman uudestaan läpi ilman ääntä, pelkän tekstityksen varassa, ja katsoa, pysyisinkö varmasti juonessa mukana. Tähän menisi varmaankin tunti. (Oletan, että jakso olisi jo sen verran valmista kamaa, että muutoksia tulisi vain sinne tänne.)
Jos mukaan laskettaisiin nuo bonustyövaiheet, oletustyöaikani olisi 7,125 h + 0,5 h + 1 h eli 8,625 h + palautus ym. sähköpostinvaihto + mahdollinen ohjelmatieto, eli sanotaanko 9 h aktiivista työaikaa. Jos tienaisin esim. Yhtyneet-palkkioita, voisin varmaan vielä puolituntisen arpoa, onko kaikki nyt VARMASTI kunnossa. Jos vielä senkin jälkeen pitäisi tappaa aikaa, en oikein tiedä, mihin sen upottaisin! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Hei! Hyvä kuvaus. Juuri noin minäkin teen. Kuin olisi omaa tekstiä lukenut ;)
t. Aiempaa postausta kommentoinut "toinen nopea"
Loistavaa, että joku "paljastaa ammatin saloja" näin avoimesti. =) Ei tässä sentään taikureita olla.
Itse olen tekemässä ensimmäistä ajastettua käännöstä, noin 4 minuuttia olen tehnyt tunnissa. Nyt ainakin tiedän mihin pyrkiä =)
Ja hyviä vinkkejä nuo ylimääräiset katselukerrat. Olisipa aina aikaa tehdä täydellistä työtä...
Mä varaan yhden työpäivän 25 minuutin ja kaksi työpäivää 45 minuutin ajastettavan ohjelman tekemiseen. Teen 6-8 tunnin työpäiviä. En tosin poista luvuista taukoja, vaan lasken työajan kuten tavalliset duunaritkin. Aika harva nimittäin painaa kuukausipalkallakaan työtä oikeesti sitä tehokasta 8 tuntia joka päivä.
Sinänsä sun metodi on aika samanlainen kuin mun: mäkin ajastan pari replaa kerrallaan ja käännän sitten.
Työtahtikyselyn mukaan olen jopa pikkaisen keskimääräistä nopeampi. Annen kaltaisia "supernopeita" löytyi joukosta muistaakseni kolme :) Ei mitenkään yllättäen toimistokääntäjät tekevät vähän nopeammin duunia kuin Yhtyneet-kääntäjät. Ei o pal vaihtoehtoja.
En nukahtanut. Vaikka kerrankin ehtisi päiväunille... ;D
Ihan terve asenne tuo "OK-laatua OK-palkalla". Välillä sitä itsekin ihmettelee, miksi yrittää jatkuvasti pyrkiä täydelliseen viestintään, kun varsinkin tällä alalla joku kuitenkin jossain vaiheessa sössii hienot suunnitelmani ja kirjoitukseni. Eri asia, jos palkka vastaisi laatutasoa.
Hyvä esimerkki oli, kun työkaveri varasi tilaisuuteen pullakahveja ja itse olisin halunnut etukäteen varmistaa sen pullan - ettei tule mikään kuiva munkkikänttyrä (niitäkin kun on ollut). Työkaveri siihen, että ei mennä tuollaisiin yksityiskohtiin näillä palkoilla... Ihan oikeassa oli! :)
Luin nyt tätä ja edellistä tekstiä ja sen kommentointia samalla kertaa.. enkä enää ollut varma kumman alle pitää kommentoida.
No, kommentoin nyt tähän ku tämä on tuoreempi. :D
Eli sen verran, kun Annea tunne ja taidan tuntea aika paljonkin. Niin voinen sanoa, että Annen kohdalla ns. OK-käännöskin on varmasti hyvä. Siis minähän en sinällään kielistä mitään ymmärrä, mutta ihmistuntemusta mulla taitaa olla. Ja tieto siitä, että Anne tosiaan teki aikoinaan koulutyötkin NOPEASTI eikä niissä silloinkaan valittamista ollut.
Ja sit tuohon yrittäjyyteen on kommentoitava, että ei kannattaisikaan tehdä kovin huonoa jälkeä, koska sitten varmasti työtkin loppuisivat. Ja tämä pätenee alalla kuin alalla. Joten jos Anne olsi ns. liian nopea omiin kykyihinsä nähden ei sekään varmasti johtaisi toivottuun lopputulokseen eli haluttuun ansiotasoon.
Ja kyllähän se motivoi nopeaksi, jos se tietää enemmän rahaa tai enemmän vapaa-aikaa.. siis tietyissä rajoissa tietenkin, liikaa laadusta tinkimättä.
Asiaahan voisi verrata myös johonkin muuhun yrittämiseen, kuten urakkana tehtäviin taloremontteihin. Hinta-laatusuhde taitaa sielläkin ainakin jonkun verran ratkaista, mikä yritys pysyy hengissä ja mikä ei. Jos teet liian nopeasti ja huonosti, niin maine taitaa kärsiä.. nopeastikin. Mutta jos teet kohtuuhinnalla ihan OK-jälkeä, niin kai sitä keikkaakin on tarjolla lisääkin. Puskaradio varmasti pitää tästä huolen. No, tietty nyt joku remonteista enemmän tietävä voi pudottaa mun kommentin alas, mutta oli eka vertaus, mikä tuli mieleen.
Ja lopuksi, minäkään en nukahtanut lukiessa itse tekstiä, vaikka univelkaa on riittämiin. Eikä kääntäminen edes juurikaan kiinnosta, mutta sen herättämä keskustelu kylläkin.
Mä kommentoin nyt tännekin. (Tulin edelliseen tekstiin bloglinesin kautta ja se ei jostain syystä vielä näyttänyt tätä uudempaa tekstiä).
No kumminkin, oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Jäi mietityttämään mitä nää "Yhtyneet"-kääntäjät on? Tätä ei oo selitetty tai sit mun muisti on menny yhtä huonoksi kuin jollain poliitikolla.
@Nopea Anonyymi: Tosi kiva, että olet tullut komppaamaan minua enkä enää ole aivan yksinäinen friikki! :)
(Nopea anonyymi ei ole mun alter ego tai mielikuvitusystävä, vaan ihan oikea kommentoija! :D)
@toinen anonyymi: Neljä minuuttia tunnissa ekassa ajastetussa käännöksessä on oikein kunnioitettava saavutus. Eikä tämä onneksi nopeuskilpailu ole! :)
@Ilona: Noi sun työajat on minusta kaukana hitaasta! Olet varmasti todellakin keskivertoa nopeampi. Ja olen samaa mieltä siitä, ettei mun 6 työtuntia ole laisinkaan sama asia kuin perusduunarin 6 tuntia. Siksi yritänkin pitää työpäiväni maksimipituutena kuutta aktiivista työtuntia, mikä taukoineen voi hyvinkin venyä sinne kahdeksaan. :)
@Sophia: Voi miten nauroin sun pullajutulle! Minun mielestäni pitäisi todellakin muistaa terveen järjen rajat. Työ on kuitenkin vain (?!) työtä. Jos palkka olisi sen mukainen, että pullatkin ehtisi leipoa, niin totta kai... mutta kun ei se aivan taida olla.
@Minni: Joo, saatat tuntea minua jonkin verran. :) Hauskaa kun pointteja nopeuskeskusteluun löytyy kouluajoistamme asti! (Tai no, olenhan itsekin käyttänyt esimerkkinä kokeidentekovauhtia.) Totta se on, en todellakaan paljoa aikaa koulutöihin tuhlannut. :D
Olen ajatellut tätä urakkatyötä ja laadun ja tehokkuuden suhdetta juuri kuten sinäkin. Ehkä tämä on liian raadollinen lähestymistapa humanistille, mutta itse haluan kohtuullisen palkan kohtuullisella vaivalla enkä selvästikään kärsi mistään kiltin tytön syndroomasta, joka pakottaisin minut paiskimaan töitä tuhkimona puoli-ilmaiseksi yökaudet.
@Inkeri: Yhtyneet-sopimus ei varmaan ole tuttu monellekaan alan ulkopuoliselle. Käytin sitä tuosta vain, koska oletin, että tekstini kiinnostaa lähinnä kollegoja. :) Yhtyneet-sopimuksen piiriin kuuluvat YLEn ja Maikkarin freelancerit tienaavat huomattavasti kohtuullisempia palkkioita kuin toimistotekstittäjät, koska heille on 80-luvulla tällainen sopimus neuvoteltu ja siitä moneen kertaan vuosien varrella tapeltu. Selkisikö yhtään?
Joo, selkis. Kiitos.
Kiitti työtapaselvityksestä! :) On tuo vauhti kyllä huikeaa, ei voi muuta sanoa. :) Mutta onneksi tämä ei tosiaan ole nopeuskilpailu.
Mun piti myös sanoa tuosta työtuntien määrästä samaa kuin sinä Anne ja Ilona. Jos sanoo tekevänsä päivässä kuusi tuntia töitä, se voi ensi alkuun kuulostaa vähältä. Mutta jos sillä tarkoitetaan tosiaan tehokkaita työtunteja, joiden aikana keskittyy työntekoon täysin, niin kuusi tuntia on oikeastaan aika paljon. On aika paljon töitä, joissa keskittymisen ei tarvitse olla 100-prosenttista koko sen normaalin kahdeksan tuntisen työpäivän ajan, ja hyvä varmasti niin.
Lopuksi vielä pieni kommentti OK-laadusta. Se on ehkä siinä mielessä ongelmallinen ilmaus, että sillä voidaan tarkoittaa aika monta eri asiaa. En tarkoita sitä, ettei sitä saa käyttää. Heitänpä nyt kuitenkin ilmoille tällaisenkin ajatuksen. :)
Selvennykseksi vielä, että lauseella "On aika paljon töitä, joissa..." tarkoitan, että on aika paljon työpaikkoja, joissa ei tarvitse koko ajan keskittyä 100-prosenttisesti.
Nyt olen hiljaa. ;)
Nähdäkseni ongelma ei sinänsä ole ilmauksessa "OK-laatu". Nimittäin: käyttipä laadusta mitä tahansa ilmausta tai adjektiivia, se voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Termit pitäisi varmastikin määritellä, jos haluaisi olla varma, ettei niitä voi tulkita monella tavalla.
Puhuin näköjään itseni ansaan. En voi olla kysymättä: mitä OK-laatu minulle sitten tarkoittaa?
Virheetöntä tekstitystä nyt ainakin. Kaikki tekevät joskus virheitä (pakko korostaa tätä, koska käännöskukkasten bongailu on muka niin sairaan kivaa ja todistaa heti jonkun perusjampan älyllisen ylivertaisuuden kääntäjiin nähden), mutta jos töihini jäisi säännöllisesti noloja lipsahduksia tai hutiloituja ajastuksia, jotka olisi pienellä huolellisuudella voitu karsia, en kokisi enää tekeväni OK-laatua. Toista ääripäätä ajatellen OK-laadun ei minusta myöskään tarvitse edustaa niitä tekstityksiä, joihin huomio kiinnittyy positiivisessa mielessä aivan upeiden ratkaisujen ansiosta. Mulle OK-tekstitykset ovat sitä perustavaraa, jota katsoja ei juuri huomaa, ei hyvässä eikä pahassa. Toimivat, perusvirheettömät ruututekstit.
Lähetä kommentti