Ammattiporukalla risteileminen oli hauskaa varsinkin syystä, joka ei välttämättä tule tavalliselle palkansaajalle ensimmäisenä mieleen: kun tekee työnsä aina etänä, tuntee kollegojen nimet, muttei ole koskaan tavannut suurinta osaa kasvotusten. Noh, kasvotusten tapaamisesta ei vieläkään voi puhua kaikkien 70 risteilylle osallistuneen kääntäjän kohdalla (ei läheskään!), mutta olen tyytyväinen, koska tapasin paljon kiinnostavia ihmisiä ja yhdistin nimiä kasvoihin. Ja sain puhua työasioista, ja muistakin asioista. Ja bailata laivalla. Vähän ehkä harmittaa, että tutustuin enemmän nuoremman polven ihmisiin kuin vanhemman polven väkeen. Kai se on luonnollista.
Oli hieman häkellyttävää kohdata useita ventovieraita ihmisiä, joiden ensireaktio kuului: "Ahaa! Näistä alustavista tiedoista päättelen, että olet Lohi Aseenaan -Anne! Ei tarvitse kertoa enempää, tiedän sinusta jo kaiken. Mietinkin, oletko täällä." Tunsin itseni jonkinlaiseksi mikrotason julkkikseksi, mikä oli todella omituista. (Onneksi todella mikrotason.)
Erityisen oudolta tuntui yrittää hahmottaa, että tuo ihminen tietää minusta paljon, minä en hänestä mitään. Epistä. Kaikkien blogiani lukevien pitäisi perustaa oma blogi ja laittaa minulle linkki!
(Ette te minusta sentään aivan kaikkea tiedä. Tunnette ammattini ja harrastukseni. On kuitenkin olemassa asioita, joista voisin kyllä kirjoittaa täysin anonyymissä blogissa, mutta täällä jätän väliin, koska ystävätkin lukevat. (Hehee, onnistuinpa kuulostamaan siltä, että minulla on todella synkkiä salaisuuksia! :D))
Blogista tuli puskaradion kautta myös rakentavaa kritiikkiä. Ei ehkä aivan uutta ja ennenkuulumatonta, mutta varmasti kommentoimisen arvoista. Kirjoitan siitä lähipäivinä.
On hupaisaa, että blogistani oli puhuttu risteilyllä tietämättä, kuka olen ja olenko paikalla. Onneksi en sattunut samaan porukkaan tuolloin! En varmasti olisi pystynyt pitämään pokerinaamaa, mutta en missään nimessä olisi halunnut ryhtyä pitämään julkista puolustuspuhettakaan.
Mitäkö olisin tehnyt? Onneksi ei tarvinnut ottaa selvää. Itseni tuntien olisin varmaan päätynyt sanomaan vastaan tai pitämään sitä puhetta ja onnistunut ärsyttämään itseänikin. Ellei porukka olisi ollut todella auktoriteettinen ja pelottava, missä tapauksessa olisin ehkä mutissut jotain ja ahdistunut. No, ehkei keskustelu ollut erityisen negatiivista - en ollut itse kuulemassa ja puskaradio referoi lähinnä vain kritiikin.
17. huhtikuuta 2010
Kävin ammattijärjestön koulutusristeilyllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
26 kommenttia:
Toivottavasti tämä lievästi juopunut puskaradio ei välittänyt aamuyön huuruisina tunteina kuulemaansa kritiikinpätkää liian jyrkästi tai tulkinnut sitä väärin. Keskustelu oli rakentavaa ja valaisevaa suuntaan ja toiseen.
Sulla on loistava blogi ja kirjoitat rohkeasti asioista, joista usein vaietaan. Ammattikuntasi on sinusta ylpeä :)
"onnistuinpa kuulostamaan siltä, että minulla on todella synkkiä salaisuuksia! :D)"
Luurankoja.
Kaapissa.
Jee. ;)
@S: Ei paniikkia, puskaradio! :) Ajattelinkin, ettei siinä aivan kaikkea tullut referoitua. Taidan silti kirjoittaa jotain siitä puheeksi tulleesta asiasta, koska minulla ON siihen omasta mielestäni hyviä perusteluja.
@7: Kaikilla kiinnostavilla ihmisillä on luurankoja kaapissa. :)
Kaikilla kiinnostavilla ihmisillä on luurankoja kaapissa. :)
Jotenkin musta tuntuu, että sun kaapissa on vain pehmoleluja ;)
Mutta se ei estä sua olemasta kiinnostava ihminen.
Seiska todisti juuri, miten käy, kun perustaa päätelmänsä materiaaliin, jossa esitellään kirjoittajan elämästä vain tämän itsensä julkisiksi valitsemat elementit. VAI yritätkö kenties käyttää käänteistä psykologiaa ja saada minut paljastamaan itsestäni jotain synkkää ja kieroutunutta? Kummassakin tapauksessa saat pitää nykyiset virheelliset näkemyksesi. :) Ilmeisesti olet niihin suht' tyytyväinen, joten ole hyvä vain!
(Se, että koin äskeisen pehmolelukommentin loukkaavaksi ja vähätteleväksi, kertoo ehkä jotain siitä, miten kaukana olen pehmolelutyypistä.)
Muuta kritisoitavaa tuskin keltään löytyy kuin se, että ihmiset eivät välttämättä lue sun juttuja kyllin tarkasti (mikä ei ole sun vika) ja sitten syntyy näitä tämmösiä keskusteluja kuin täällä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/7036395
Av-kääntäjäksi haluava nuori siis on perustanut näkemyksensä alan palkkauksesta sinun kertomaasi, vaikka oletkin tuonut esiin, että olet nopea.
Ja jos joku ei nyt vielä oikeesti tiennyt, niin Anne on TOSI nopea ja tienaa siksi noin 1,5-kertaisesti sen verran kuin suurin osa muista toimistokääntäjistä.
Hihii! Nurinkurista kyllä, kritiikki koski tässä tapauksessa nimenomaan sitä, että olen palkkauksesta kertoessani muistanut väsymättä korostaa olevani nopea. "Onko nopeus joku itseisarvo? Onko kääntäminen nopeuskilpailua?"
Mutta siis kiitos Ilona, tulit juuri näppärästi sanoneeksi sen, minkä itsekin halusin: pakkohan sitä nopeutta on korostaa, jos yleensä kertoo ansiotasostaan. Muuten syntyy mitä kummallisimpia mielikuvia! ...ja niitä tosiaan syntyy tarpeeksi, vaikka yrittääkin korostaa realismia. :)
Joo, toki mun mielikuva susta perustuu siihen, mitä sä oot päättänyt kertoa itsestäsi tässä blogissa.
Mä en väitä, että sä oot "pehmolelutyyppiä". Mitä sulla sitten on tai ei ole kaapissa on sun oma asia (vaikka mä epäilen yhä, ettei siellä mitään hirveitä kauheuksia ole).
Olen sitä mieltä, että monien ihmisten "luurangot" on todellisuudessa lähempänä "pehmoleluja" kuin mitään oikeasti pelottavaa.
Kommenttini viittasi tähän "luuranko/pehmolelu" vastakkainasetteluun.
Mä tartuin tietoisesti sun heittämään koukkuun. Välillä leikinlasku kommenttiosiossa osuu vähemmän tarkasti kohteeseensa.
Jos mun kommentti tuntui susta loukkaavalta tai vähättelevältä,
niin pyydän anteeksi.
Niin, kun eihän se ole, etkä ole niin sanonutkaan. Silti tilanne on se, että hidas ei näillä palkkiolla elä. Eikä edes keskinopeuksinenkaan. Palkkiotiedustelun mukaanhan viime vuonna toimistokääntäjän keskiansiot olivat 20 000 - 25 000 euroa (siitä sitten vielä pois kaikki YELit ja muut sivukulut).
Musta olisi siis melkoista huijausta, jos et korostaisi nopeuttasi.
Kaikki OK. :) Näitä kirjoitetun tekstin sävyjähän on toisinaan tunnetusti hieman vaikea tulkita.
Ja juu, jos pehmolelun lukee luurangon vertauskuvalliseksi vastakohdaksi eikä aivan kirjaimelliseksi nalleksi, jutussa on kummasti enemmän järkeä. Jos aito luuranko olisi tyyliä "istuin viisi vuotta vankilassa taposta", minun kaappini sisältöä varmasti voidaankin pitää pehmoleluina. Niin kuin useimpien ihmisten!
Vaikka pehmolelut olisivat olleet kirjaimellisia, loukkaavuus oli kuulijan korvassa... Siinä mielessä en nimittäin ainakaan ole pehmolelutyyppiä, että en HALUA, että mua pidetään kilttinä! :D
Edellinen kommentti oli @7, mutta Ilona ehti väliin.
@Ilona: Juu, sataprosenttisesti samaa mieltä. Mun olisi kai vain pitänyt muistaa ääneen sanoa, ettei kääntäminen ole nopeuskilpailua eikä nopeus ole itseisarvo. (Ainakaan sen enempää kuin urakkatyössä lähtökohtaisesti: on sillä sen verran itseisarvoa, että se vaikuttaa suoraan ansiotasoon, toisin kuin ei-urakkatyössä.)
Mietin kovasti, mitä olen tehnyt "väärin" vai olenko mitään, ja ehkä joku on voinut teksteistäni luulla, että nopeus on minulle niin tärkeää, ettei laadullakaan ole sen rinnalla mitään väliä. Mutta siis jyrkkä ei nopeudelle laadun kustannuksella!
Mun olisi pitänyt selittää siinä kommentissa, mitä mä tarkoitan pehmolelulla.
Välillä mä ilmaisen itseäni vähän epäselvästi, mutta mä oon iloinen, että kaikki on OK ;)
Tää on yhä yksi mun suosikkiblogeista.
Haluan vain sanoa, että erinomaisia kommentteja Ilonalta ja Annelta! Toivottavasti Annellekin jäi risteilystä kuitenkin pääosin iloinen mieli.
@7: Harmi kyllä KUKAAN ei aina osaa sanoa täsmälleen sitä, mitä tarkoittaa. :) Omastakin kommentistani jäi varmaan semmoinen mielikuva, että olin loukkaantunut vallan verisesti, vaikka se ei ollut tarkoitus.
Kiitos kohteliaisuudesta!
@Mia: Todellakin jäi iloinen mieli. Oli oikeasti hirmu hauskaa! Tekstin ylempi osa oli siis se pääasia ja alempi vain sivuhuomautus, joka nyt on jotenkn paisunut.
Minä nyt vain jämähdin miettimään niitä kommentteja, kun kerran satuin niistä kuulemaan. :) En tykkää siitä tunteesta, että minut on ymmärretty väärin, joten alan helposti analysoida väärinymmärrysten syntyä valtavan syvällisesti ja haluan oikaista ne pitkällisillä puheenvuoroilla... Perheenjäsenet joskus ärsyyntyvät tästä piirteestä. :D ("Etkö voisi vain hyväksyä, että se asia meni jo?")
Mutta nytpä vasta olenkin tyytyväinen, koska olen analysoinut tämän asian onnistuneesti! Pitää enää kirjoittaa siitä teksti tänne. Ilonasta oli paljon apua, kiitos! :)
Vähänkö mä repesin luettuani ton Ilonan linkin (http://keskustelu.suomi24.fi/node/7036395). Jos sä Anne haluat vielä kirjoittaa puolustuspuheita, niin tähän sun blogista poimittuun lauseeseen olisi kiva kuulla vähän perusteluja: "Mutten vieläkään saa tuhlattua 45 minsan ohjelman ajastettuun tekstittämiseen tarkistuskatseluineen yli kahdeksaa tuntia - kuusi on normaali." Pelkkään esi- ja tarkistuskatseluunhan kuluu jo kaksi tuntia, joten tehtailetko replat neljässä tunnissa? Entä jos käännettävässä ohjelmassa on suoria sitaatteja klassikkoteoksista, sisältyykö tuohon neljään tuntiin kirjastovisiititkin?
Jos 45 minuuttiin mahtuu 25 liuskaa, niin sehän tekisi 125 liuskaa viikossa ja 500 kuukaudessa, jolloin sun palkka olisi Yhtyneet-kääntäjänä lomakorvausten kanssa kuukaudessa yli 12 000 euroa. Voin kertoa, ettei meistä Yhtyneet-kääntäjistä kukaan tienaa moista summaa, joten toi kuulostaa, anteeksi vaan, uskomattomalta.
Ensinnäkin: Mä en tykkää esikatselusta. En halua työtä aloittaessani tietää enempää kuin katsoja. Jos on tarpeen, sävyjä voi korjailla tarkastuskierroksella. Samaa linjaa noudatin jo yliopistolla. Kun perustelin sen, osa opettajista ymmärsi, osa ei. Tässä siis poistuu yksi työtunti. Ymmärrän, että kaikki eivät halua toimia näin, mutta minä ihan oikeasti haluan - EN siis tee tätä ajan säästämiseksi!
Klassikkositaatit löytää tätä nykyä netistä - jos ei muualta, niin kätevästä "kysy kirjastonhoitajalta"-palvelusta. Kirjastoon asti on siis turha raahautua, kun sama tieto toimitetaan kotikoneelle. :)
Normaali, luontainen työtahtini englannista suomeen on 8 - 10 ohjelmaminuuttia tunnissa. Oletetun työajan lasken aina kahdeksan minuutin mukaan, jottei vahingossakaan tule kiire. Jos haluan tehdä hitaammin, minun pitää ihan oikeasti tarkoituksella hidastella. Jos et halua uskoa, älä usko. Se ei ole minun vastuullani. Näillä tiedoilla laskettuna käy kuitenkin järkeen, että 45 minsan ohjelma valmistuu 6 - 8 tunnissa. Ylimääräisillä tarkastus- ja läpilukukierroksilla tätä voi toki pidentää, ja YLEn töitä tehdessäni olen loppuhionnan määrää lisännytkin, koska aikaa on ollut jäljellä. Kaikki kääntäjät varmasti tietävät, että töitään VOI hioa vaikka loputtomiin. :)
Kun kirjoitin nuo aika-arviot, en vielä tehnyt käännöksiä kuin englannista. Englantiin ne pätevät yhä. Italiaan minun pitää lisätä ainakin 20% ylimääräistä aikaa. Eli jos joku osaa englantia "vain" niin hyvin kuin minä italiaa ja tekee samoja töitä... Hmm, löytyykö tästä palanen arvoituksen ratkaisua?
Jos tienaisin Yhtyneet-palkkioita, tekisin varmaankin viiden tunnin työpäivää ja ottaisin onnellisena vastaan tulotason, joka siitä jäisi.
Tämä olen edelleen vain minä, eräs yksittäinen Anne. En arvosta syyttelevää sävyä enkä oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, olla pahoillaan siitä, että kertoo näistä asioista avoimesti, vai mitä..?
Lisätään nyt vielä, että puhun nyt siitä, miten asiat ovat pääsääntöisesti. Tarkoitus ei ole väittää, etteikö johonkin teknistä sanastoa tai klassikkoviittauksia vilisevään, erityisen haastavaan ohjelmaan ikinä missään olosuhteissa voisi mennä kauemmin. Esimerkiksi 10 tuntia on varmasti joskus mennyt.
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi, Anne. Toi Ilonan lausahdus siitä, ettei sun juttuja lueta kyllin tarkasti, on niin totta, sillä nyt pitää itsekin ottaa sanojaan takaisin. Tarkoitatko sä tolla Ajastettuun tekstittämiseen -ilmaisulla kakkoskäännöksiä? Jos, niin sitten mä ymmärrän, että 45 minuutin ohjelma kääntyy kuudessa tunnissa, vaikka se siis ilmeisen nopea tahti onkin. Mä en ole ikinä tehnyt yhtään kakkoskäännöstä eli en edes tiennyt, mistä puhuin. Sori. :)
Ps. Kyllä siellä kirjastossa pitää valitettavasti välillä käväistä, jos esim. ohjelmassa luetaan runonpätkä joltain runoilijalta, mutta runon nimi ei ole tiedossa. Ne kirjastotäditkään kun ei taida osata esim. espanjaa tai italiaa
Ei, tarkoitin kyllä ykköskäännöksiä. :)
Mä olen aina löytänyt netistä sen verran tietoa, että olen sitten vähintään osannut kysyä loput kirjastonhoitajalta. :-o En ole vielä kertaakaan käynyt töiden vuoksi kirjastossa! Huvin vuoksi kylläkin säännöllisesti. :)
Hei! Halusin vain kommentoida, ettei tuo 6 - 8 tuntia kuulosta lainkaan uskomattomalta, vaikka kyseessä olisikin ykköskäännös. En itsekään saa "tuhlattua" niihin enempää aikaa. Tosin olen aina ollut nopea, lähdin kokeista ensimmäisten joukossa pois ym. Muistelisin Annen siitä joskus blogissaan puhuneen. Enkä ole kyllä vielä tähän mennessä saanut ykkösistäni sellaista palautetta, että ne olisi huonosti tehty.
Et ole yksin :)
Huhhuh, kiitos henkisestä tuesta! :)
Heips taas, tähän ei tarvitse vastata, koska eihän työtapasi ja työtahtisi kenellekään muulle kuulu kuin sinulle. Kysyisin kuitenkin ihan uteliaisuudesta, miten tuo kuusi tuntia jakautuu eri työvaiheisiin? En väitä, ettet pysty tekemään 45 minuutin ykköskäännöstä kuuteen tuntiin. Mitäpä sinä voittaisit valehtelemalla? Helpommalla taitaisit päästä, jos sainoisit olevasi keskinopea. ;) Omasta työtahdistani voin sanoa sen verran, että 45-minuuttisen ohjelman ajastukseenkin multa menisi ehkä 2-3 tuntia. (En tosin ole tehnyt ykköskäännöksiä niin paljon kuin olisin halunnut, joten vauhdin puute johtunee osittain ajastuskokemuksen puutteesta.) Lisäksi siihen, että katson ohjelman läpi, teen Wordin oikoluvun ja luen tekstin läpi Word-tiedostosta ja teen viimeisiä viilauksia, menee helposti kolmekin tuntia, jos ei enemmänkin. Eli jo näihin työvaiheisiin menee mulla 5-6 tuntia. Siihen sitten kääntäminen lisäksi. Kaksi työpäivää per 45-minuuttinen ykköskäännös on mun kohdalla kohtuullinen vauhti. Ja nyt on kyse suht helpon aihepiirin ohjelmasta. Jos kyseessä on paljon vieraita termejä sisältävä ohjelma, niin niiden selvittelyyn voi mennä hyvinkin paljon aikaa. Pahoittelut pitkästä kirjoituksesta! :)
Vastasinkin tähän jo omassa pitkässä tekstissään. :D Oli kiinnostavaa lukea myös sinun työtavoistasi, kiitos siitä!
(Eli ei tuo sinun kommenttisi pituus vielä mitään! :P)
Mielenkiintoista kuulla, mitä sun kollegat on kommentoineet blogista. :o Tsemppiä myllerryksen keskelle.
Ja mulle oli yllätys, että Kysy kirjastonhoitajalta -palsta auttaa ihan noinkin yksityiskohtaisesti kuin klassikkositaateissa. Mutta hyvä niin.
Ei tässä onneksi mitään kamalaa myllerrystä ole koettu. :) Tää nyt jotenkin lähti täällä blogissa paljon tarkoitettua draamattisemmaksi!
Kyllä Kysy kirjastonhoitajalta on auttanut minua lähettämällä sähköpostiini seuraavaksi päiväksi tarvittavan kohdan suomen kielellä, kun olen lähettänyt heille päin saman lainauksen vieraalla kielellä sekä netistä etukäteen selvittämäni teoksen / runon / tms. nimen. Huippuhyvä palvelu!
Lähetä kommentti