Tähtiä: 4/5
Hyvää: Todella energisiä, suurella lahjakkuudella esitettyjä musiikkinumeroita. Eheä kokonaisuus. Jamie Foxx on itsestään selvä tapaus, mutta Eddie Murphy vetää upeasti, ja kokemattomat näyttelijät pärjäävät hämmästyttävän hyvin. Jennifer Hudsonia ei kehuttu turhaan. Beyoncé olisi ansainnut enemmänkin kehuja. Oli rohkeaa ottaa tämä rooli: muovinen, kaupallinen tyttöbändi, jonka jäsenet vaihtuvat selittämättömästi, kuulostaa turhankin tutulta. Beyoncélta taitaa löytyä itsekriittisyyttä ja halua tulla vakavammin otetuksi artistiksi.
Huonoa: Musiikkikohtauksia ei olisi tarvinnut ainakaan pidentää. Jopa minä jouduin tuomitsemaan muutaman ylipitkäksi, vaikka lahjakkuudesta ja täysillä revittelystä nautinkin.
Lisäksi leffa pyrki kummallisesti tasapainoilemaan diegeettisen ja ei-diegeettisen musiikin rajalla. (Kun viimeksi puhuin erosta, Olli otti termit puheeksi. Sittemmin olen itse kohdannut ne alan kirjallisuudessa. Diegeettinen = elokuvan todellisuudessa esitetty musiikki, ei-diegeettinen = musiikki, joka tapahtuu elokuvan todellisuuden tuolla puolen - nimitin sitä "symboliseksi" kun olin ihan itte tehnyt jaon enkä tuntenut termejä. Ks. linkki yllä, jos ja kun laajemmalle selitykselle on tarvetta.)
Dreamgirlsin musiikki on pitkään on 100% diegeettistä, mutta äkkiä hypätäänkin puhtaasti ei-diegeettiseen musiikkihetkeen, sellaiseen perinteiseen, jossa olisi turha kysellä: "Mistä tämä taustamusiikki tulee ja miten kaikki osaavat sanat ?" Tämän jälkeen diegeettisiä ja ei-diegeettisiä elementtejä sekoitellaan, mutta diegeettiset dominoivat. Elokuva tuntuu lähtökohtaisesti vierastavan ei-diegeettistä musikaalia, mutta on kuitenkin ottanut mukaan sellaiset ei-diegeettiset huippuhetket, joista ei saanut diegeettisiä tekemälläkään, muttei poiskaan raaskinut jättää. Kokonaisuus ontuu, jos on tottunut lähestymään tämmöisiä asioita analyyttisesti. Suurta yleisöä ei ehkä häiritse. :D
Huippuhetki: Musikaalin leffaversioon on lisätty biisi Oscar-kisaa varten, kuten lähes aina. Harvoin kuitenkaan lisätty kappale on musikaalin paras! Alla Beyoncé esittää meille kappaleen Listen. Kertosäe aiheuttaa minulle mahtavat kylmät väreet. Leffan kontekstissa biisi puhuttelee vielä paljon enemmän, nostaa kyyneleet silmiin. Jos ei pelkää spoilereita, YouTube-pätkän alkuun jätetty kohtaus pohjustaa kappaletta hyvin. Itse laulu alkaa parin minsan kohdalta. Beyoncé pistää parastaan todistaakseen, ettei ole muovinen, ohutääninen tähtönen. Laulaisipa useammin näin. (Ja totta kai japaninkieliset (?) tekstitykset. Nehän on olennaiset.)
11 kommenttia:
Kuuntelin tuota kappaletta elokuvan ilmestymisen aikaan jatkuvalla soitolla. Todella hieno musikaalikappale sanoineen ja tykkäsin paljon aikaisemmasta musiikkivideosta, jossa Beyoncé on teatterin lavalla; koregrafia on niin ihanasti vähäinen, mutta silti näyttävä. Näköjään musiikkivideosta on tullut uusi "official-versiokin".
Hups, pitkä romaani saikkupäivän kunniaksi. :D
Pitää kyllä kritisoida tuota ajatustasi Beyoncén muovisuudesta ja ohutäänisyydestä. Itse tykkäsin aikoinaan todella paljon Destiny's Childista, koska se uudisti paljon R&B-musiikkia ja (jälleen tanssitaustani) heidän koreografioissaan oli kivoja uusia elementtejä ja hyvät vanhat oli otettu uudestaan esille. Kaikilla levyillä on myös tanssihittien lisäksi ollut jokunen hitaampi kappale, jossa Beyoncén ja Kelly Rowlandin ääntä kuulee täysissä mitoissaan eli hyviä laulajia ovat molemmat (Michelle Williamsin ääni on hmm, mielenkiintoinen). Beyoncé myös pomppasi selvästi esiin alkuperäisen neljän tytön porukasta pelkästään jo musiikkivideolla (no, no, no), joten kyllä hänellä aitoa karismaa on.
Siitä muovisuudesta: Beyoncé on kasvanut tavoitteenaan tähdeksi tuleminen, joten minusta siinä mielessä ei voi puhua muovisuudesta, vaan kaikki tähteys on aidosti häntä itseään. Onhan hän myös suht epämuodollinen ja "normaali" haastatteluissa, eikä mikään Britney-tyyppinen muovinen tuote.
Toki valtava markkinointikoneisto jyllää, mutta Beyoncé on itse varsin yritteliäs ja aikaansaava. Välillä vähän liiankin eli minusta viime vuosina on suollettu liikaa Beyoncé-juttuja, -levyjä yms. Homma on alkanut maistua puulta, jollei sitten jo muoviltakin, kun tähti on kärsinyt inflaation liiasta esillä olosta. Taitaa tosin olla nyt "tauolla"...?
En siis ole mikään Beyoncé-fani, mutta en luokittelisi häntä sinne muovisten tähtösten joukkoonkaan, vaikka toisaalta ei hän niitä kaikkein vakavammin otettavia laulajattariakaan ole - vielä.
Ohhoh. Beyoncé varmasti ilahtuisi pitkästä puolustuspuheesta, jos tietäisi :)
Pitää heti tarkentaa, että pääpiirteissään pidän Beyoncésta ja arvostan häntä. Lumoavasta karismasta olen aina ollut samaa mieltä. Esimerkiksi Oscar-gaalan musikaalipätkässä ihailin tyttöä todella, ja musiikkivideoita jää helposti tuijottamaan kun se on jotenkin ylitäydellinen, kaunis ja liikkuu kauniisti.
Minusta ihminen voi olla samaan aikaan sekä muovinen ETTÄ karismaattinen. Beyoncé on harmillisen selvästi laskelmoitu tuote juuri siihen nähden, että hänellä on 100% aitoja lahjoja.
Itse luokittelen Beyoncén parhaaksi ja kunnioitettavimmaksi muoviseksi tähtöseksi, brändätyksi tuotteeksi. Laulaa livenä jne, eli on toki aivan kategorian toisessa päässä kuin esim. Britney. En kuitenkaan sinänsä luokittelisi heitä eri kategorioihin - onhan Britneykin kasvanut tähteyteen ja ollut selvästi lahjakas jo lapsena, Mickey Mouse Club jne. Britneyn elämä vain sittemmin luisui raiteiltaan ja hän menetti uransa hallinnan. Osaan kuvitella myös skenaarion, jossa hänestä olisi voinut tulla Beyoncén kaltainen omaa uraansa hallitseva tuote. (Ja ei, en ole koskaan pitänyt Britneystä, tulipa nyt vain mietittyä ovatko eri maata vai samaa. :D)
Mitäs vielä? Ohuella äänellä tarkoitin seuraavaa: Beyoncé on hämmästyttävän täydellinen kokonaisvaltainen paketti, josta laulu on vain osa. Kunnoitan häntä, muttei kuitenkaan käy kieltäminen, että hän oli täydellinen valinta Dreamgirls-rooliinsa nimenomaan, koska se ääni kuitenkin on selvästi ohuempi kuin vaikkapa Jennifer Hudsonin. Jos kilpailtaisiin sermin takaa pelkässä laulussa, Beyoncé olisikin vain 30% tyrmäävä, ja monet muut 90%.
Tarkoitus ei ole loukata Beyoncé-faneja - ja kaikesta huolimatta PIDÄN hänestä ja arvostan häntä! :)
Ero Britneyssä ja Beyoncéssa on ehkä se, että Britney on käsittääkseni tuotteistettu levy-yhtiön taholta (ei ymmärtääkseni osaa juuri itse tehdä musiikkia), kun taas Beyoncé on itse tuotteistanut itsensä. Toki isänsä taustalla vaikuttamassa.
Se on totta, että Beyoncé ei ehkä parhaimpiin laulajiin kuulu, vaan koko paketti tekee tähteyden. En vain itse näe sitä muovisuutta; laskelmointia, brändäystä ja markkinointia kyllä, mutta ne eivät vielä tee muoviseksi. Muovisuuden liittäisin enemmänkin pinnallisuuteen ja epäaitouteen ja Beyoncé tuotteena on kuitenkin "oma itsensä". Tai voi tietenkin olla, että hän olisi täysin toisenlainen ihminen, jos ei olisi julkisuudessa...?
Ei ollut tarkoitus saada näyttämään puolustuspuheelta. Lähinnä se muovisuus pomppasi silmiin, kun itse liitän sanan äärimmäisiin musiikkibisneksen pinnallisuuksiin ja tuotteisiin, joista ei voi oikein edes ihmisinä puhua. Ehkäpä siinä oli osasyytä Britneynkin ongelmiin; kukaan ei oikein tiedä musiikin ja esiintymisen perusteella, millainen ihminen Britney on oikeasti... Vaikea uskoa, että hän on sellainen "hit me baby one more time". ;) Sen sijaan Beyoncén esiintymisessä on jo sisältöäkin.
Leffa oli hyvä mutta pikaisena sivulauseena (koska minulla on huono olo..) täytyy sanoa että jos verrataan noita kahta leffaa niin minä henk.koht pidin Hairspraysta enemmän, minulla on joku syvällä oleva ällötys Murphya kohtaan..
Myös minä pidän Hairspraysta ehdottomasti enemmän. Alkuperäinen musikaali on parempi, joten siitä on helpompi tehdä hyvä elokuva. Leffaversiossa varsinkin koreografia ja kuvaus ovat vertaansa vailla.
Sophian toinen kommentti katosi tuonne väliin.
Meillä on varmaan nyt suurempi ero sanan "muovinen" määrittelyssä kuin mielipiteissämme Beyoncésta :)
Mulle "muovinen" ei välttämättä ole supernegatiivinen sana - tarkoittaa laskelmoidusti tuotteistettua ja brändättyä artistia / bändiä, jota markkinoidaan vahvasti tietynlaisena tuotteena tietylle yleisölle. Jopa silloinkin kun brändi ei ole kokonaan tyhjästä tempaistu vaan perustuu aitoihin lähtökohtiin, kuten Beyoncén tapauksessa toivottavasti on asian laita.
(Onko näin laajalla määritelmällä kaikki menestyvät bändit ja artistit johonkin pisteeseen asti "muovisia"..? Sepä onkin jo aivan uusi kysymys. :D)
Mä tykkään Beyoncésta just silleen koko pakettina, mutta tässä biisissä oli mun makuun vähän liikaa "musikaalimaista huutoa". Hups! :D En tarkoita provosoida, Anne, mun makuun vaan musikaalilaulu on usein vähän liian teatraalista.
Tuosta karismasta tuli mieleen, että on hyvin pitkälti eri asia, ketä kuuntelen kotona levyltä ja kenen musavideoita haluaisin katsoa. Esim. Britneyn videoita oon kattonut mielelläni (sillon joskus, kun meillä oli vielä tv), koska se oli ainakin ennen hyvä tanssija. En silti kuuntelis sitä himassa...
Selvästikin muovinen-sanan käyttö on meillä eroavaa. :) Hyvä esimerkki (tosin varsin sarkastinen sellainen) muovisuudesta on Aquan Barbie girl -hitti ja sen video. Ajattelen myös muovisuuden olevan epäaitouden lisäksi jollain tavalla halpaa; laadultaan ja olemukseltaan.
Britney on erittäin hyvä tanssija! :)
Ilona: mä taas harmittelen tuota kuunnellessani, ettei Beyoncé yleensä laula noin. :)
MUTTA kyllä musikaalimainen huuto munkin mielestäni joskus menee liiallisuuksiin. Varsinkin, jos sitä ei kuule juonellisessa kontekstissa. (Eli draaman kaaren intensiivisessä kliimaksissa huuto tuntuu oikeutetulta ja hienolta, mutta jos ko. kappaleen kuulee irrallisena, sama meuhkaaminen tuntuu järjettömältä.)
Sophia: joo, ero on sanan käytössä. Mun mielestä muovisuus ei lähtökohtaisesti ole halpaa vaan... laskelmoitua ja siis väistämättä jollakin tapaa keinotekoista. Enpä ole ennen tätäkään tullut miettineeksi :)
Jäin oikein miettimään tätä asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että budjetin kannalta ja tuotannollisesti ja siten myös laadullisesti muovinen ei ole halpaa, mutta olemukseltaan kyllä. Keinotekoisuus on kyllä hyvä sana. Itselleni muovisuus on ollut kyllä hyvin negatiivissävytteinen sana. Beyoncélla oli muuten eilen syntymäpäivä; youtubesta huomasin. :D
Mä olen kaiketi pitänyt keinotekoisuutta olennaisimpana elementtinä, koska muovi on ihmisen tekemää materiaalia. Siis keinotekoisuus vs. orgaanisuus.
Keinotekoiset asiat voidaan parhaimmillaan tehdä vankkumattomalla ammattitaidolla, joten muovisen ei mielikuvissani TARVITSE olla halpaa edes olemukseltaan. Usein toki on.
Todellisuudessa useimmat artistit varmaan on vaihteleva sekoitus orgaanisuutta ja keinotekoisuutta. Omaperäisimpäänkin henkilöön pääsee viimeistään levy-yhtiö kiinni sen verran, että markkinoitavassa imagossa on laskelmoituja elementtejä.
Kiinnostava keskustelu, oli hauskaa tiedostaa mitä oikeastaan ajattelee :)
Lähetä kommentti