Olin ihanissa häissä :)

Kaikki, siis aivan kaikki, meni hienosti. Oli kiireinen päivä, mutta minä nautin joka hetkestä. Oli hauskaa päästä organisoimaan juhlien kulkua, varmistaa, että kaikki pysyi aikataulussa, kommunikoida pitopalvelun, hääparin ja kanssaorganisaattoreiden (bestman, sulhasen sisar) kanssa ja pidellä kaikin tavoin lankoja käsissään. Jonkun mielestä se voisi olla stressaavaa, minä voisin tehdä tuota aina.

Kaikki kunnia kuitenkin hääparille, joka oli huolella miettinyt kaiken valmiiksi ja viimeistä piirtoa myöten mieleisekseen jo etukäteen. Saimme käydä läpi valmista listaa ja aikataulusuunnitelmaa - varmistimme vain, että kaikki toteutui. Jos koko häät olisivat olleet yhtä kaaosta ja pitopalvelu tullut kyselemään asioita, joita kukaan ei olisi miettinyt etukäteen, kuvani kaasona olosta olisi varmaan huomattavasti vähemmän ruusuinen :D

Ei ollut pelottavaa edes juontaa ohjelmaa. Jostain syystä minua kuvitellaan usein huonoksi tai vastahakoiseksi julkiseksi puhujaksi (?)... kenties, koska en isossa porukassa tykkää kamppailla puheenvuorosta. Jos paikalla on synnynnäisiä viihdyttäjiä ja seuramiehiä, ottakoot he roolinsa. Jos minulla kuitenkin on oikeaa asiaa, julkinen puhuminen on usein mukavaa. Omaa puhetta en silti olisi halunnut tehdä, onneksi ei edes pyydetty. Olisin varmaan selvinnyt siitäkin, mutta paljon mieluummin vedin yleisempää ohjelmaa.

Ajattelin nyt tehdä historiaa ja vetäistä tähän blogin ensimmäisen päivän asu -kuvan. Häävaatteiden etsimisestä tuli niin paljon puhuttua. Olkaa hyvät:


Pitelen kuvassa morsiamen kimppua, en mitään omaa suuruudenhullua asustetta. Kengissä oli todellisuudessa 5-6 cm:n piikkikorko, mutta korko katoaa harhaanjohtavasti nurmikkoon.

Kuten näette, vihkiminen tapahtui luonnon helmassa, juhlapaikan takana virranneen pienen joen rannassa. Oli todella kaunista.