Olin kaupunginteatterin Parhaat Palat -teatterikimarassa ja sitä ennen teatteriseuralaisten luona pikaisesti teellä.
En juuri ehtinyt pääkaupungissa vanheta, mutta yllättävän pitkä päivästä silti matkoineen tuli: lähdin kotoa yhdentoista jälkeen aamulla ja palasin yhdeksän jälkeen illalla. Olisi muuten voinut tuntua tyhmältä ravaamiselta, mutta käytin junamatkat hyödyksi tehokkaammin kuin kotona olisin saman ajan käyttänyt. Tein töitä.
Junassa on minusta tosi hyvä keskittyä, se on yksi parhaista työpaikoista. Melkein toivon, että minulla olisi säännölliset työmatkat junalla. Saisin tosi paljon aikaan. Toisaalta... mitä siellä työpaikalla tekisin, jos työt hoituisivat jo junassa? Hmm.
Teatterikimara oli tasoltaan vaihteleva, mutta kokonaisuutena ilahduttava. Tunnelma oli puoliksi virallinen, puoliksi kulissien takainen. Oli hauskaa nähdä hieman sitä sun tätä, mitä näyttelijät itse halusivat esittää: monologeja näytelmistä, kappaleita musikaaleista ja teatterimaailman ulkopuolisia musiikkinumeroita. Monologeista Heidi Heralan Nopola-tekstit olivat kerrassaan yllättävän ratkiriemukkaita. Musikaaleista sydäntäni lämmittivät varsinkin kappaleet kymmenen vuoden takaisesta Les Misérablesista, jota yhä muistelen lämmöllä. Omituista kyllä, esiintyjät eivät olleet kymmenen vuoden takaisia. Sanna Majuri ja Kari Mattila halusivat ilmeisesti muuten vain laulaa Les Misiä?
Mattilan Javert oli melkoisen loistava (ja sai ansaitusti yhdet illan suurimmista aplodeista), mutta mielipiteeni Sanna Majurista itse asiassa laski hiukan. Suomen parhaita, kyllä, mutta olen nähnyt paitsi Suomen parhaan - Nina Tapion - samassa roolissa, myös muutamankin West End -Eponinen. Kriteerini ovat lievästi sanottuna tiukat, eikä Majuri aivan pärjännyt vertailussa. Lähinnä äänestä jäi puuttumaan kuulautta. Mutta, no... tämä ei ollut oikea produktio, äänentoistoa ei varmaan ollut optimoitu, en tuomitse lopullisesti.
Oli antoisa teatteri ja kiva päivä.
26. huhtikuuta 2009
Kävin tänään pika-pikavisiitillä Helsingissä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sanna Majuri muuten oli itse esittämässä Eponinea Les Miserablessa silloin kun se meni Kaupunginteatterissa.
Se rooli oli ensin tarkoitettu Sannalle, mutta kun hän tuli raskaaksi, niin hän ei voinut sitä ottaa. Kun hänen tyttärensä oli syntynyt ja Nina Tapio taas oli raskaana
Sanna jatkoi Eponinen esittämista aina esitysten loppuun saakka.Sen jälkeen hän onkin ollut monissa musikaaleissa ja näytelmissä.
Ai, no hyvä tietää! Itse tosiaan näin roolissa Nina Tapion, mutta Majurin esityksen nähtyäni kyllä heti mietin, olisiko Sanna voinut olla vuorottelumiehityksessä. Kävin oikein HKT:n sivuilla katsomassa (Les Mis löytyy esitysarkistosta). Siellä ei kuitenkaan ollut hänestä mitään mainintaa, vuorottelumiehityksenä listatu Tapio ja joku Birthe Wingren-Hurme. Sinänsä outo juttu, jos Sanna Majuri vieläpä oli roolissa viimeisenä?
Kyllä, Sanna Majuri on ollut monissa musikaaleissa ja näytelmissä. Monissa olen hänet nähnyt ja yleensä tykännyt paljonkin. Nina Tapio on minusta silti vielä parempi, lähinnä luontaisesti kuulaamman äänensä ansiosta.
Lähetä kommentti