Vapaa freelancer Alanyan auringosta, päivää.

Olen ollut kymmenen päivää Turkissa hyödyntämässä kääntäjän työn parasta bonusta: täydellistä paikasta riippumattomuutta. Olen tehnyt normaalia työpäivää, ja hyvin on sujunut.

Okei, "täydellisellä" vapaudella on yksi edellytys: tämä olisi todella paljon vaikeampaa ilman vanhempien asunnon langatonta nettiä. Mahdollista silti, kunhan netti olisi käytettävissä ainakin joka käännöstyön lopussa. Aukkokohdat voi merkitä tiedostoon ja lopuksi tarkistaa ne kaikki kerralla ennen työn lähettämistä, tässä skenaariossa varmaan jossain nettikahvilassa. Oman mielenrauhan kannalta on kuitenkin paljon mukavampaa täyttää aukot saman tien, varsinkin jos joku ongelma toistuu. En siis vapaaehtoisesti rupeaisi tekemään töitä ilman kiinteää nettiä kuin satunnaisesti junassa tai bussissa.

Turkissa on tähän aikaan melko mukavaa. Turistikausi ei ole alkanut. Lämpöä on parikyt astetta. Inhoan perinteisiä turistiuimarantoja yli kaiken, mutta tähän aikaan Alanyan rannalla on aika ihanaa: auringon lämmöstä voi nauttia ilman, että tulee tukalan kuuma, ja seuraaviin auringonpalvojiin on matkaa 50 tai 100 metriä. Kilometrejä pitkä ranta tuntuu ihanan avaralta.

En silti tykkää kaikesta. Pitkänä, kalpeana blondina olen aidosti kotonani vain länsimaissa. Tällaisissa maissa miehet tuijottavat ja yrittävät flirttailla joka kaupassa ja ravintolassa. Olo on oudon avuton - varsinkin sen vuoksi, että olen tottunut yllättämään samaa yrittävät italiaanot puhumalla italiaa takaisin. Sillä ansaitsee heti kunnioitusta. Ne räpyttelevät pari kertaa, arvioivat tilanteen uudelleen eivätkä kehtaakaan kohdella ihan kuin turistia. Nyt on outoa, etten oikeasti puhu sanaakaan maan kieltä ja OLEN pelkkä turisti.

Äidillä ja isällä on täällä kaksi loma-asuntoa. Minä olen asunut ylhäisessä yksinäisyydessäni alakerran kolmiossa, äiti ja isä yläkerran samanlaisessa. Se on ollut kätevää työnteon kannalta. Olen kipittänyt yläkertaan aamukahville ja syömään ja käynyt äidin ja isän kanssa kaupungilla ja rannalla aina ehtiessäni. Välillä olen jäänyt kotiin tekemään töitä.

On tämä kääntäjän elämä aika ihanaa! Taidan tulla tänne toistekin, mutta ensi syksynä kokeilen samaa Kanadassa ja Meksikossa (sisko menee Kanadaan vaihtoon ja Meksikossa asuu skotlantilaisia ystäviä).

Huomenna palaan Suomeen. Matka alkaa tänä yönä. Äiti ja isä jäävät tänne vielä viikoksi, mutta mulla ei millään ollut aikaa... vapaudestani huolimatta. Heh. Töitä voin tehdä täälläkin, mutta muut velvollisuudet, teatterimatkat ja ystävien tapaaminen odottavat!