26. toukokuuta 2008

Euroviisut meni.

Tässäpä mietteitä vuoden 2008 Eurovision Song Contestin tiimoilta.

Olin kummankin semifinaalin jälkeen iloinen ja yllättynyt siitä, miten paljon hyviä biisejä pääsi jatkoon. Ainahan mukaan mahtuu muutama pohjanoteeraus, ja muutama helmi jää täysin käsittämättömästi finaalin ulkopuolelle... mutta keskimäärin tulos vaikutti minusta reilulta ja parhaat pääsivät jatkoon. Suremaan jäin lähinnä sympaattista Sveitsiä (Era stupendo) ja voimallista San Marinoa (Complice). Varsinkin jälkimmäinen oli kappale, jota voisin mielelläni kuunnella arkielämässä. Suosikkejani koko kisassa. (Vaikka laulajalla tuntuikin lavalla olevan hiuksenhienoja vireongelmia?)

Liekö kappaleita yhdistävä italian kieli puhdasta sattumaa vai alitajuinen vaikuttava tekijä - tiedä häntä. :D (Se, että ymmärtää sanat muutenkin kuin tekstityksistä, toki vaikuttaa mielikuvaan kappaleesta. Sveitsin biisissä on oikeasti aika ihanat, naivistiset lyriikat, joihin laulaja vielä eläytyi joka solullaan. Aseistariisuvaa.)

Finaalissa ykkössuosikkini oli Turkki, jolla oli vaan oikeesti hyvä biisi (Mor ve Ötesi). Jos se tosiaan vei Teräsbetonin pisteet, kyse ei ollut minkäänlaisesta epäreiluudesta tai varkaudesta. Paljon parempi biisi, paljon parempi sijoitus.

Äänestimme lisäksi Einin kanssa yhteistuumin Azerbaidzanin poikia (Day after Day). Itse biisi ei ole maailmanhistorian tarttuvin, eikä lavashow välttämättä ollut tajunnanräjäyttävä pelkästään hyvällä tavalla, mutta se enkeliksi pukeutunut blondi on aivan käsittämättömän loistava laulaja! Mikä ääniala. Ei tuollaista ole.

Voittokamppailussa kannatin ihan mitä tahansa maata Kreikan yli. Kaupallisella, seksillä myyvällä roskalla ei sama maa saa voittaa kahta kertaa samalla vuosikymmenellä. Venäjän voitto oli siinä mielessä ihan ok, että maa on päässyt monena vuonna kärkeen, muttei ollut vielä voittanut. Tämä oli siis palkkio monen vuoden uurastuksesta. Onnea heille. Biisi oli toki kaupallista, laskelmoitua kamaa, mutta Venäjä sentään panostaa lavashow'ssa myös aitoon kekseliäisyyteen ja näyttävyyteen, ei vain ketkumiseen ja seksiin. (Jos taas jonkun ketkuttajan olisi pitänyt voittaa, Ukrainan Shady Lady oli selkeästi sympaattisin. Ihastuttavan normaalipainoinen, kurvikas pimu ja paljon parempi biisikin kuin Kreikalla. Ukraina onneksi söikin ainakin Ruotsin pelottavan anorektikon pisteet.)

Muissa uutisissa: Olen palannut Tampereelle. Kiersin Helsingin kaupunginteatterin ja Kotkan kautta Turkuun, josta eilen kotiin. Matka meni kaikin puolin hyvin.

6 kommenttia:

Olli Sulopuisto kirjoitti...

"Muissa uutisissa" lienee hienovaraisen ironinen anglismi. Niinhän?

Nimim. Virheitä en ole koskaan tehnyt

Anne kirjoitti...

Heh, no joo. Onhan se anglismi. Olin asiasta puolitietoinen kirjoittaessani, mutta kirjoitin sit kuitenkin. Suoranaista ironiaa ei ollut pinnassa, kirjoitin koko pätkän loppukaneettina ilman syvällistä harkintaprosessia.

Nimim. Ei vielä tänä vuonna pyri blogillaan kirjallisuuden Nobeliin

Inkeri kirjoitti...

Onneks mä en kirjoita työkseni... Tosin rupesin miettimään, että itse asiassa pilkkua minunkin silti pitää viilata. Hmm.

Anne kirjoitti...

Minä kai periaatteessa kirjoitan työkseni, mutta on myönnettävä, että blogia naputtelen kevyemmällä otteella. Tuntuu, että tämä on jostain oikean kirjoittamisen ja jutustelun välimaastosta. Aihe toki vaikuttaa. Varsinkaan arkea raportoivat "eilen olin Kotkassa, tänään söin paahtoleipää" -tyyppiset kommentit eivät yleensä sisällä suuria kielellisiä riemuvoittoja.

Olis varmaan tosi erilaista (ja stressaavaa) kirjoittaa blogia, jos joku vaikka maksaisi siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin siirryin Turkin kannatusjoukkoihin, kappale toimi ja vei varmasti Teräsbetonin pisteitä. Bosnia-H. ja Azerb. (jestas, vaikeat nimet mailla!) olivat niin tärähtäneitä esityksiä, että niitä oli pakko sympatiseerata. Ketkutusbiiseistä Armenia ja Ukraina veivät kyllä voiton Kreikan kammottavan huonosta kappaleesta, joka kipusi noin korkealle, öö, laulajan söpöilyn ansiosta...?

Anne kirjoitti...

Joo, aika samoilla linjoilla siis. :)

Kreikka kohosi korkealle varmaan huippuunsa treenatun koreografian, huippukuntoon trimmatun laulajan ja ison markkinointibudjetin ansiosta. Minusta se kun ei oikeesti ollut edes tarttuva!