Maailmanmatkaaja tekee suunnitelmia.

(1) Jee jee jee! Sain tänään palautettua tutkimussuunnitelman graduun. Sen laatiminen sujui ihmeen kivuttomasti, vaikka olin taas "yllättäen" lykännyt hommaa viime tippaan ja ehtinyt ahdistua. Kirjoittaminen oli myös oikeasti hyödyllistä ja jotenkin rauhoittavaa. Tiedän nyt paremmin, mitä olen tekemässä ja mistä kaiken järjen mukaan kannattaa aloittaa. Kyllä tämä gradu taas tästä.

Viiko on silti kiireinen myös tästä eteenpäin. Pitää palauttaa suomentamisseminaarin novellikäännös. Olen sen vasemmalla kädellä kertaalleen tehnyt, mutta vissiin pitäisi vähän muokata. Ja kirjoittaa kommentti. Huoh.

(2) Toinen iloinen uutinen: olen mitä suurimmalla todennäköisyydellä lähdössä keväällä Meksikoon, kylään skotlantilaisen Daisy-ystäväni luo. Hän asuu nykyään siellä. En olekaan ennen käynyt koko Ameriikan mantereella. Kätevin tapa saapua perille on kuulemma lentää Mexico Cityyn ja tulla sieltä viisi tuntia luksusbussilla. Saan siis sompailla yksin latinalaisessa Amerikassa. (Bussit tosin kuulemma lähtevät suoraan lentokentältä ainakin osan aikaa, joten ei niin kovin paha.)

Pitäisköhän opetella espanjaa vähän enemmän kuin perusalkeet? Olisi motivaatiota mennäkin kevääksi kielikeskuksen kakkosalkeisiin, mutta en tiedä, onko aikaa. No, kai siellä italiallakin pärjää, jos puhuu TOSI hitaasti... Ja Meksikossahan osataan englantiakin aika hyvin. Käsittääkseni.

No, ei pelota. Olen rohkea maailmanmatkaaja. On kiva päästä katsomaan, miten Daisy elelee. Sillä on jo kolmas Etelä-Amerikan maa kierroksessa. (Vai lasketaanko Meksikoa mitenkään päin Etelä-Amerikkaan... No, sama se.)


Aion käyttää tilaisuutta hyväkseni ja lentää New Yorkin kautta. Olen jo muutaman vuoden haaveillut pääsystä tähän toiseen musikaalien mekkaan. Ei Broadway ainakaan maineeltaan ole West Endiä ihmeellisempi (jos jotain, niin West Endiä pidetään astetta laadukkaampana), mutta siellä pyörii vähän eri jutut ja on eri meininki. Käsiohjelmat esimerkiksi ovat aina ilmaisia! West Endissä peruslappusistakin saa pulittaa vajaasta viidestä eurosta noin kymppiin.

Ooh. Olen erityisesti tahtonut nähdä Rentin aidossa ympäristössä. Nyt se onnistuu. Ja jos haluan, voin mennä katsomaan maailman parasta John Owen-Jonesia, joka teki vaihtarit USA:n Les Misérablesin Valjeanin kanssa ja esittää nyt samaa roolia Broadwaylla. (Aika kahdehdittavan kätevää työvaihtoa, eikä kovin harvinaista musikaalimaailmassa.) Daisy sanoi, että Meksikossa sopisi viipyä suunnilleen to - ti, ja siihen päälle jään varmaan loppuviikoksi New Yorkiin. Puolentoista viikon matka. Ajankohta vielä auki. Maaliskuun loppu todennäköinen.