Facebookin ihmemaa

Minäkin olen ajautunut naamakirjaan.

En ole ensimmäinen enkä viimeinen bloggaaja, jonka aktiivisuus laskee kuin lehmän häntä Facebookin ihmisverkoston ensihuumassa. Tästä on kirjoitettu muuallakin, ja ilmiö on äärimmäisen todellinen.

Kaikesta huolimatta suosittelen Facebookia. Itse olin skeptinen, mutta olen saanut yhteyden moneen ikivanhaan tuttuun ja huomattavasti tiivistänyt yhteydenpitoani kaukaisempiin kavereihin. Ilmiö, jolla on näin hyviä vaikutuksia, ei voi olla kokonaan saatanallinen.

Varjopuoli on, että sivulla saa tuhlattua aivan käsittämättömän paljon aikaa kaikkeen käsittämättömän turhaan. Voi tunnistaa maailman kaupunkeja kartalta, purra toisia vampyyrina tai heitellä lampaita. Kaikkea maan ja taivaan väliltä. (On kuitenkin sanottava, etten ole heittänyt vielä yhtään lammasta!)

Pelkään, että Facebook verottaa juuri tämän päiväkirjablogin päivityksiä. Siellä tulen jo kertoneeksi tutuille, missä menen ja mitä ajattelen. Tämän blogin rooliksi jää yhä enemmän toimia kanavana, kun olen miettinyt jotain hieman laajempaa ja syvällisempää. Onneksi sitäkin tulee tehtyä minkä vampyyritappeluilta ehdin ;)