14. lokakuuta 2007

AV-kääntäjän ammatin ihania puolia.

Nytpä sitten tiedän Atonementin loppuratkaisun. Helvetti. Ja minä kun niin odotin sen näkemistä.

Kaikin muin tavoin tuotantodokumenttien kääntäminen oli antoisaa. Elokuvan tekijät vaikuttavat todella asialleen omistautuneilta ja ovat ajatelleet projektiaan erittäin syvällisesti. Jos en olisi ennestään tahtonut nähdä leffaa, nyt tahtoisin.

Hyvä, että tämä on istumatyötä. Kun James McAvoy analysoi tarinaa maailman ihanimmalla Glasgow'n aksentillaan - ja vieläpä syvällisesti - meinasi polvet pettää.

Heh. Ei se aksentti sulattanut minua näin, kun asuin keskellä sitä. Mutta nyt se kuulostaa niin kotoisalta, että tulee tippa linssiin. (Tai no, jos James olisi tullut minulle puhumaan...)


Minusta on aika kiva kääntää tuotantodokkareita. Pääsen kurkistamaan kulissien taakse. Ne saavat ymmärtämään, että vähemmänkin onnistuneisiin elokuviin on moni ihminen uhrannut lukemattomia työtunteja. Tökeröidenkin ratkaisujen taustalla on paljon ajatustyötä. Lähes poikkeuksetta alan arvostaa elokuvia enemmän nähtyäni niiden dokumentit.

P.S. En osaa sanoin kuvailla, miten kipeästi Keira Knightley tarvitsee muutamaa lisäkiloa. Sattuu, kun tyttöä katselee.Vai mitä sanotte tästäkin ihanasta kuvasta? (Ja pahoitteluni koko maailmalle, jos hän sattuu kuulumaan niihin ihmisiin, jotka eivät pysty lihomaan grammaakaan, vaikka tahtoisivat.)

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hih, samaa boksia ollaan puurrettu :) Atonement oli pakko hankkia aikanaan omiin kokoelmiin, vaikka töiden puolesta katsoin koko elokuvan useampaan otteeseen. Ja kyllä Keira Knightley oli mun mielestä vielä Karibian piraateissa huomattavan paljon terveemmän näköinen kuin nykyään :( Ihan kauhistuin nähdessäni tuon elokuvan, kun hää oli niin jumalattoman kaunis aiemmin. Kaunis on vieläkin, ei sillä, mutta niin kovin laiha. Hollywood ei ilmeisesti sovi hänelle.

PS: Mä syytän sitten virallisesti sua, jos mun dedikset venähtää ;) Jumahdan koko ajan lukemaan blogia ja unohdan työnteon...

Anne kirjoitti...

Hihii, niinpä sitten ollaan tehty samaa boksia!

Keira saattoi PotC:ssä olla normaalimman painoinen, juu, tai sitten sillä oli vaan enemmän vaatetta päällä. Tuskallista naisen katsominen ei ko. leffoissa ollut, mutta isoissa mekoissa ja korseteissa ei luiseva varsi niin korostu. Luin siihen aikaan lehdestä, että se oli kuvauksissa oikeasti saanut vyötärönsä Scarlett O'Haran kuuluisaan 17 tuumaan... meinannut sitten pyörtyä tosin. Mutta että ei kovin tukeva tyttö vissiin.

Apua, aika pelottavaa jos minua ihan _virallisesti_ syytetään toisten deadline-ongelmista... :D

Anonyymi kirjoitti...

Voit olla hyvinkin oikeassa tuossa vaateasiassa. Jossain vaiheessa kylläkin muistan nähneeni (hyvin hämärä muistikuva, joten olen voinut nähdä untakin ;)) jonkin E-entertainment-tyyppisen jutun Hollywoodissa laihtuneista brittitähdistä, ja Keira oli yksi siinä mainituista :( Tuo 17 tuumaa on kyllä todella pieni.

Ei huolta, ei mun dedikset sit venähtäny :) Jossain vaiheessa on aina pakko ottaa itteään niskasta kiinni ja sanoa, että nyt loppuu kaikki muu selailu ja keskitytään töihin. Varmaan tuttu tunne :) Kiitokset kuitenkin viihdyttävästä ja hyvin kirjoitetusta blogista!