Olen kuluneella viikolla syönyt suklaata kuin joulu olisi. Ällöttää jo.
Marjukka ja poikaystävänsä Risto ovat istuneet luonani katsomassa tv-sarjoja, joita nauhoittelin Marjukalle kuluneet viikot. (Se tahtoi päästä kärryille syksyn ohjelmiin, mutta oli vielä ulkomailla.) Eilen ne toivat karkkia tullessaan - muun muassa minkäs muunkaan kuin Lontoonraelevyn. Puh. Sillä kertaa ei niin kauheasti maistunut. Olin samana päivänä syönyt sadan gramman tuliaislevyn salmiakkisuklaata. Ja kolmas levy viikon sisään on kolmas levy viikon sisään.
Voin kuitenkin kertoa heidän mielipiteensä: molemmat tykkäsivät. Varsinkin Riston mielestä oli parasta ikinä. Hujautti puoli levyä noin sekunnissa. Itse reagoin vähän samalla tavalla ekalla kerralla. Eli hyvä innovaatio tämä on, myös muiden kuin itseni mielestä.
Karkkiuutuuden analysointi loppunee toistaiseksi tähän. Palaamme asiaan, kun jotain yhtä ilahduttavaa ilmenee samalla rintamalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Nämä suklaakirjoitukset ovat varsin inspiroivia. Ostin sunnuntaina hätäisesti salmiakkisuklaan, kun Lontoon raetta en löytänyt lähikaupasta, mutta tänään vihdoin! Etsin sen vaikka väkisin jostain, mutta eiköhän Stockalta löydy. Lisäksi Stockalla on niitä New York -herkkuja, joten toki niitäkin täytyy ostaa ihan kokeeksi: Hersheyn suklaata ja suklaakeksejä ja mitä lie... Koskahan mulla tulee suklaakatto vastaan? :D
Hehe. Inspiroivia, mutta hyvällä vai huonolla tavalla? ;)
Mun ei yleensä tule syötyä liikaa karkkia. Ostan sitä vain elokuvateatteriin ja joskus (ei todellakaan joka päivä tai edes joka viikko) jonkun satunnaisen suklaapatukan iltapäivän piristykseksi. Mutta tällä viikolla on tullut mässäiltyä! Puh. Siitä tulee huono olo pitemmän päälle. Joten on kai todettava, että mulla on suklaakatto :D
(Rehellisyyden nimissä pitää lisätä, että kesällä syön myös jäätelöä harva se päivä - ja usein nimenomaan Classicia. Niissä lienee suklaata hyvinkin patukan verran.)
Nyt lähikauppaani oli muuten ilmestynyt Lontoonraetta. Se on K-merkkinen putiikki, eli niistä ainakin voi toivoa löytävänsä.
Miekin ostin sitä Lontoonraesuklaata blogikirjoituksen innoittamana, kun sitä heti seuraavana päivänä vai samana löytyi Anttilan ruokakaupasta. Sitä oli semmonen iso lava tyrkyllä.. niin ei sitä voinnu olla huomaamatta.
Mun mielipide itse tuotteesta:
Ihan OK, mutta ei nyt parasta ikinä. Jotain kertoo ehkä sekin, että en oo vielä vetäny koko levyä, vaan sitä löytyy vielä jääkaapista. Mutta ihanaa on kyllä löytää suklaata omata jääkaapista, kerrankin.
Musta parhaimpiin suklaisiin kuuluu ainakin Marabuun minttusuklaalevy.. Nam.. Se on aina välillä pakko ostaa, vaikka ois kyllä hyvä, että sitäki myytäis pienempinä kuin täyskokosina suklaalevyinä.
Makuasioitahan nämä. Lakun/salmiakin ja suklaan yhdistäminen lienee lähtökohtaisestikin semmoinen juttu, että kaikki ei ole hulluina.
Mie itse en niin välitä Marabousta... se suklaa on sellaista kovempaa, ei yhtä suussasulavaa kuin Fazer. Mutta on se minttu kyllä niistä paras. Muistan tykänneeni.
On käynnistynyt syvällinen ja analyyttinen suklaakeskustelu :) Kukas perustaa karkkiblogin..? Sellaista ei varmaan vielä edes ole, heh.
Piti tulla sanomaan, että slurps! Tää on tosi hyvää. Ihan vahingossa vetelin jo kolmasosan. Piti oikein herättää itsensä, et muistapas nauttia joka palasta. :D
Mää ostelen aina kaikki uutuusjutut ja erikoiset herkut. Harvemmin ostan mitään karkkia kahteen kertaan. Nykyään se on vähän päässyt käsistä, kun tuntuu et melkein joka päivä törmää johonkin uuteen... Lakujuttuja tulee kyllä useamminkin ostettua.
Naureskelin just, et mää oon sun virallinen kommentoija. :) Onneksi joku muukin osallistui. Ja harmittelin, ettet vastavuoroisesti pääse kurkkaamaan mun elämään, koska tää on niin tylsähköä, että ei tästä blogia sais. Mutta karkkiblogi, hmm. Tuo kuulostais mun jutulta. Pistetään harkintaan, mut joku varmaan tuonkin idean on jo napannut.
En minäkään aloittanut blogia ajatuksella "Ah, elämäni on niin mielenkiintoista, että velvollisuuteni on jakaa se maailman kanssa!" :D
Uskon, että ihan kenen tahansa elämästä ja ajatuksista saa aikaiseksi kiinnostavan blogin. Vaikka nököttäisi agorafoobikkona yhdessä huoneessa, näkymät pään sisällä muuttuvat jatkuvasti. Lisäksi maailmaa kiinnostavat ihmeen tylsät asiat, kun ne ovatkin tylsiä asioita jonkun muun elämästä. Tirkistelyvietti on voimakas.
En tarkoita, että kenelläkään olisi velvollisuutta tehdä elämästään blogia. Tarkoitan, ettei pidä antaa kuvitelman tylsyydestä pidätellä itseään, jos tekisi salaa mieli aloittaa :) Myönnän ajattelevani tätä aina, kun kiinnostavan tuntuinen henkilö käy kommentoimassa ilman linkkiä.
Mutta kommentteja on äärimmäisen mukava saada. Ja siihen tarkoitukseen oma hovikommentoija on erityisen kätevä :)
Tuosta suklaasta vielä: mullekin kävi oikeasti niin, että söin ainakin kolmasosan ennen kuin huomasinkaan. Jotenkin se vaan humpsahti, oli niin hyvää.
Karkkiblogiin en muuten ainakaan minä ole törmännyt. Mutta vaikka niitä olisikin jo olemassa, se ei varsinaisesti ole este: montakohan tuhatta neuleblogia Suomessa jo on?
Löysin todella hienon karkkiblogin tässä "graduillessani". http://www.typetive.com/candyblog/
Noi sivut kestää ainakin mulla hiukan sietokykyäni pidempään latautua, mutta muuten tosi upean säntillistä touhua karkkien parissa. Siellä on vielä linkkilista muihinkin herkkublogeihin.
Muuten, mitäs hän mahtaa tarkoittaa Finnish 100 Grand Bareilla? Teksti löytyy, kun klikkaa Suomen sieltä vasemman alareunan maavalikosta.
Hovikommentoija päättää tältä illalta ;)
Tiedän entuudestaan yhden suomalaisen karkkiblogin: Namihiiren naminurkka. Siellä oli pitkään hiljaista, mutta nyt on ilmestynyt kirjoitus Lontoon rae -suklaalevystä sekä makkarasta (!). No, tutustukaa itse.
Minäkin maistoin tuota Lontoon rae -suklaata, kun olin kipeänä. Minä en kyllä tykännyt siitä kauheasti. Se lakritsi ja päällysterakeet oli turhan pistävän makuisia. Taidan tykätä pääasiassa eniten, jos suklaa on suklaana ja karkit karkkeina. Suklaaseen saa kyllä sekoittaa pähkinöitä ja rusinoita, mutta ei niin mielellään karkkeja. Poikkeuksen tästä tekee tosin se salmiakkisuklaa. :)
Niin, makuasioita :) Mutta tosi jännä, että tykkäät silti salmiakkisuklaasta!
No, nämä ovat henkilökohtaisia juttuja. Minulle on ihmetelty useammalta taholta, miten voin vihata valkosipulia ja silti rakastaa kaikkea muuta sipulia. (Makuhermojeni mielestä niillä ei vaan ole mitään yhteistä.)
Lähetä kommentti