Nopeasti jotain. Ja Euroviisut.

Se jatkuu, se kiire. Mutta kirjoitan vähän. Suoraan kiireestä lähdin äitienpäivän viettoon torstaina. Oltiin mökillä pari yötä ja tänään äitien kunniaksi tädin luona mummon ja perheen kanssa. Tänään palasin Tampereelle. Ensi viikko näyttää edelleen hulinalta, mutta nyt pitäisi ihan oikeesti palauttaa vihoviimeiset jutut ja päästä oravanpyörästä.

Euroviisut. On ollut hämmentävää blogeista lukea, miten täysin vastakkaisia mielipiteitä ihmisillä on viisuista, toteutuksesta ja ihan kaikesta niin minuun kuin toisiinsakin verrattuna. Minusta oli näin:

-Serbian voittobiisi oli kaunis ja täti lauloi ja eläytyi niin sairaan hyvin, että voitto oli ansaittu - vaikkakin todella yllättävä. Toisin sanoen esitys ei erottunut omaan korvaani niin, että olisi tullut mieleenkään äänestää sitä, mutta voiton varmistuttua olin hyvin iloinen siitä, että balladilla ja vähäeleisellä ammattitaidolla ilman massiivisia show-elkeitä voi voittaa.

-Jaana ja Mikko oli ihan jees, vähän vaisuja ehkä. Krisse oli saanut kaikki hauskat hetket. Mutta tykkään Krissestä kuin hullu puurosta ja minusta se oli ihan loistava. Lisäksi: vaikka se Mikko viekin multa jalat alta ja on ihana, en vieläkään tajua, mitä sellaista se tuolla teki, ettei Heikki olisi siihen pystynyt. Nih.

-Parasta Suomen toteutuksessa oli sairaan hieno lava, erityisesti taustan upeat valoefektit.

-Kappaleista suosikkini oli Ranskan ihanan itseironinen ja mielettömän kekseliäästi sanoitettu biisi. Kahden kielen sanojen keskenään riimittely on kuolematon idea!!! (Esim. je suis perdu-here without you, les oiseaux-I miss you so...) Kokonaisuus vetosi kielentajuuni niin täysin. Lisäksi oli ihana nähdä Ranska kerrankin (hyväntahtoisesti) pilkkaamassa itseään. Puhumattakaan setien sairaan hyvästä asenteesta, energisestä lavashowsta ja tyylikkään vaaleanpunaisista vaatteista.

Sydämeni särkyi, kun biisistä ei tykätty oikein missään. Itse äänestin sitä. Mutta ehkä tuo kieliaspekti aukesi turhan suppealle yleisölle. Pitäis pystyä seuraamaan sekä nopeasti laulettua englantia että ranskaa, jotta kokonaisuudelle voi nauraa. Meidän koko seurue (minä, Eini, Marjukka ja M:n poikaystävä Risto) tosin rakasti esitystä, vaikka vain minä ja Marjukka osataan ranskaa. No, ehkä yleinen mania tarttui kaikkiin.


-Hanna Pakarinen veti niin, ettei tarvinnut hävetä. Se osaa ihan oikeesti laulaa, äänen väri on kauniin käheä - ja mikä kenties upeinta, se eläytyy aivan täysillä siihen, mitä laulaa. Olin ylpeä - mutta arvasin jo etukäteen, ettei kappaleella erotuta massasta. Sijoitus ei silti harmita yhtään, koska ei todella tarvinnut hävetä.

-Yleisesti kisassa oli minusta kovin taso vuosiin. Tusinakappaleet ja falskisti vetävät laulajat olivat harvassa. Melkein kaikki osasivat laulaa ihan kunnolla, ja mukana oli varmasti enemmän eri musiikkilajeja kuin koskaan ennen. Ihanaa.

-Muita suosikkejani olivat mm. Saksan swing-esitys (koska swing vaan on ihanaa) ja Georgian Kate Bush/ Björk -nainen (lauloi todella, todella hyvin, kappaletta voisin ihan oikeesti kuunnella kotonani - ja on sairaan rohkeaa ja omaperäistä lähteä tällaisella biisillä ekaa kertaa ikinä mukaan kisaan). Perinteisemmistä ja tarttuvammista kappaleista suosikkejani olivat Valkovenäjä ja Kreikka. Limaiset miehet, mutta oikeesti toimivat ja tarttuvat renkutukset. Sellaisia tarvitaan Euroviisuissa. Enkä muuten edes olis suuttunut, vaikka Liettuan hupijuttu olis voittanut. Se oli jo niin hullu, että oli hyvä.

Piti kirjoittaa lyhyesti, ei tullut lyhyt. Heh, hetken mielijohteesta teen Euroviisuille oman kategorian. No, tarvitaanhan sitä taas vuoden päästä.