Viikkoni helvetistä.

Nyt ihan oikeasti vähennän työntekoa.

Tiistaista tähän iltapäivään en ole hengähtänyt hetkeäkään. Tein töitä. Välillä vähän nukuin, mutta ihan liian vähän. Pari kertaa kävin koulussa. Marjukalle pidin italiantunnin. Lisäksi oli muutama ruokatauko, joiden aikana jopa lähdin koneelta ja yleensä katsoin telkkaria. Eilen illalla matkustin Hesaan ja kävin äidin kanssa teatterissa (Uskomatonta, oli hyvä) - ei, koska olisin ehtinyt, vaan, koska meno oli sovittu. Olen melko sekaisin. Olen niin väsynyt, ettei enää edes nukuta. En osaa lakata tikittämästä. Olen tähän mennessä tienannut tonnin... Ja on 9. päivä tätä kuuta. Mutta ei näin kova työnteko ole rahan arvoista.

Työt kasaantuivat vahingossa. En sentään suunnitellut asiaa näin. Nyt olen äidin ja isän luona Kotkassa, enkä vieläkään ehdi levätä, mutta yliopistolta ensi viikko on sentään lomaviikko ja otan kerta kaikkiaan vähemmän töitä vastaan. Olen päättänyt sen. Silti lisäksi olis oppimispäiväkirjaa sun muuta tehtävänä, joten ei tässä kunnolla rentoutumaan pääse.

Olen niin poikki, etten tänään jaksa kunnolla kirjoittaa blogia (se on jo outoa ja merkki jostakin - yleensä en koe kirjoittamista uuvuttavana vaan päin vastoin). Huomenna varmaan jo tekee mieli. Tänään ajattelin nukkua 12 tuntia. Äiti ja isä meni mökille, joten saan olla ihan yksin ja tehdä mitä vaan!!! Ihanaa.

Kyllä mää nyt jo ymmärrän, miten ihmiset sen burn outin saa.